Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2019!

1.5 viikkoa sitten perjantaina iltana huomasin Rickyn siristävän oikeaa silmäänsä ja vilkkuluomi oli osittain mustuaisen päällä. Iltapäivän lenkillä enkä iltaruuan antamisen aikaankaan huomannut mitään erikoista. Ruokailun jälkeen on pojilla aina iltahepulit/painit niin ajattelin josko siinä olisi sitten sattunut joku tapaturma. Viikonloppu tietysti edessä niin annettiin hoitoa vaan keitetyllä vedellä ja sitten arjen tullen näytille jos tarvis. Vaiva meni jo sunnuntai-iltaan mennessä suurimmaksi osaksi ohi, mutta yläluomen alla oli vähän punoitusta niin varasin alkuviikolle kuitenkin näyttöajan. Silmä tutkittiin ja värjättiin eikä mitään roskia eikä värikertymiä näkynyt. Silmässä ei mitään oireita enää ollut lievää punoitusta lukuunottamatta niin saatiinkin vain kostutustipat mukaan. Sitten siinä puhuttiin että voisihan silmänpaineetkin mitata, kun olivat saaneet uuden laitteen, ihan harjoitusmielessäkin. Paineet olikin yllätys, oikealla jotain 55 luokkaa ja vasemmalla 20 luokkaa, tulokset jäi vielä epävarmaksi joten sovittiin, että menen uusintaan viikon päästä.

No nyt tuli sitten käytyä tarkastuksessa ja paineet olivat oikeasti koholla, oikea 59 ja vasen 22 suht normaali vielä. Suositeltiin silmälääkärillä käyntiä, jonne siis menemme kunhan sellaisen saa kiinni jostain. Silmä ei ole kipeä (ei ainakaan kosketus/paineluarka), ei arista, ei vuoda, jokinhan se painetta nostaa 9.5-v koiralla Nytkö on sitten Rickyn vuoro sairastaa, eikö tämä huono epäonnen vuosi voisi jo loppua.

Päästiinkin nyt heti seuraavana päivänä Kuopioon eläinlääkäriin, joka spesialisti. Vasemmassa paine normaali 17 ja oikeessa 37 eli ei hälyttävä vielä, mutta oli hyvä, että tulimme oikeissa ajoin. Aloitettiin Xalatan tipat 4 tunnin välein eli yöheräilyä tiedossa ja mennään ensi maanantaina tarkastukseen miten paineet reagoi.

Hyvin oli kontrollissa tipat tepsineet, paine poissa, arvoa 2 näytti vain enää. Nyt voidaan vähentää Xalatania enää 4 kertaa päivässä laitettavaksi parin päivän ajan ja sitten vain 2 kertaa päivässä ja päästään lopettelee vaikka poiskin. Saatiin joku tippa vielä varalta pari kertaa päivässä laitettavaksi ja kuukauden päästä kontrolliin. Punoittelua vielä vähän, mutta se ei johtunut paineista vaan joku muu sitä aiheuttaa, onko jotain luomirakkulaa esim. yläluomen alla, jädään seuraamaan vielä.

”Joonas” Mating Call Loved by Daddy 6.7.2006-26.9.2018

Joonaksen aika tuli lähteä isänsä Johanneksen luo. Nyt ei ole enää kipuja ja voi kirmailla ja juosta kavereiden kanssa siellä jossain pilvenhattaralla.

Joonaksen takajalat alkoivat tänä vuonna huomattavasti mennä huonompaan kuntoon ja olikin selvää ettei yhteistä talvea enää tule. Lähdön hetki tuli kuitenkin hieman aikaisemmin kuin luulin. Viikkoa ennen päätöksen tekoa Joonas hyppäsi huterilla jaloillaan sängystä ja kaatui. Sen jälkeen oikea takajalka oli erittäin kipeä, ei enää kunnolla varannut sille ja ylösnousutkin olivat hankalia. Olin odottanut merkkiä lopulliseen päätökseen ja tässä se tuli. Kipuläkettä onneksi oli jemmassa ja viimeiset päivät olivatkin vähän paremmat liikkumisen suhteen, mutta kun meillä on muutamia rappusia kuljettavana niin ne tuottivat hankaluuksia ja piti tehdä vähän järjestelyjä niiden suhteen. Mieli oli Joonaksella loppuun asti vireä, jalat ei vaan pysyneet enää mukana. Lääkärissä todettiinkin, että on pidemmän aikaa jo varonut oikeaa takajalkaansa, kun lihakset siitä hävinneet enemmän. Reidessä oli lisäksi kuumottava pahkura. Levollisesti Joonas sitten nukkui pois ilman kipuja enää. Joonas eli kuitenkin suht terveenä koko ikänsä 12 vuotta. Hyvää matkaa rakas Joonas! ❤️

Nyt on viikko kulunut siitä, kun Ralph muuttui apaattiseksi ja piinaava epätietoisuus alkoi. Perjantaina päivällä Ralph oli ollu päiväpissityksellä ihan normaalin oloinen, mutta minun tullessa iltapäivällä töistä, oli vastassa vaisu koira, toki aina lelu suussa tullen vastaan. Viikonlopun aikana ruokahalu ei ollu enää entisenlainen, mutta söi kuitenkin melkein joka ruokailun. Merkkaili jotenkin enemmän niin vilkuilin pissejä niin ne vaikuttivat silmin nähtynäkin vähän tummemmilta. Sunnuntaiaamuna päädyin soittamaan Kuopioon päivystykseen Omaeläinklinikalle ja saatiin aika jo parin tunnin päästä. Ajatuksena oli joko pissitulehdus tai eturauhasvaivat. Olihan Ralphilla ollu vatsan kanssa ongelmia jo kesäkuussa, kävin jo sillon paikallisen lääkärin oven takana, mutta oli silloin suljettu ja sain puhelimeen vain päivystäjän muusta kunnasta. Silloin ajateltiin olevan mahan kovalla kun kakat ihan kovia nappuloita vaan, ei oikein syönyt ja vähän vastaava apaattisuus oli, tätä kesti joitakin päiviä, mutta meni sitten ohi.

Klinikalla lääkäri ensin tutki päällisin puolin, limakalvot vaaleanpunaiset, pientä lämpöä oli, pinnalliset imusolmukkeet normaalit, sydän- ja hengitysäänet normaalit, syke rauhallinen, eturauhanen pieni ja aristamaton. Mutta sitten vatsaontelon tunnustelussa tuntui massamainen muutos etu/keskivatsaontelossa. Päädyttiin tekemään ultraäänitutkimus: virtsarakko pieni, seinämät normaalin näköiset. Eturauhanen n. 3 cm tasakaikuinen. Maksakudos ja munuaiset vaikuttivat normaaleilta. Pernassa todetaan suuri massa, halkaisija n. 7 cm, lokeroinen epätasakaikuinen, diffuusisti rajoittui pernakudokseen laajalta alueelta. Ei vapaata nestettä vatsaontelossa.

Virtsanäyte otettiin paikan päällä ja siinä virtsa todella väkevää, siinä proteiinia ja lievästi valkosoluja, runsaasti siittiöitä, mutta ei tulehdusmuutoksia.

Verinäytteetkin katsottiin ja niissä puna- ja valkosoluarvot normaalit, perusarvot (maksa, munuais, elektrolyytti ja proteiiniarvot) normaalit.

Minulta kysyttiin mitä haluan tehdä, no tietysti halusin, että yritetään leikkausta ja katsotaan mitä sitten selviää. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos todettu muutos on levinnyt esim. imusolmukkeisiin niin koiraa ei enää kannattaisi herättää leikkauksesta. Eli varasimme jo heti tiistaiaamuksi pernan poistoleikkausajan. Onneksi verikokeet olivat hyvät ja vuotoa ei havaittu niin ei tarvinnut hätäleikkausta. Perna usein voi revetä ja vuotaa eli sen suhteen olimme ajoissa.

Tästä alkoi piinaava odotusaika, ei voi sanoin kuvata sitä ajatusten sekamelskaa päässä, entä jos käykin huonosti miten pärjään ilman Ralphia. Kova epäusko miksi miksi ja se kyynelten määrä. Onko seuraava päivä maanantai meidän viimeinen yhteinen päivä. Maanantaina Ralph olikin jo sitten virkeämpi ja otin sille niin rakkaan damin mukaan ja kävimme kaksistaan metsässä, piti muistoksi ottaa pari videota.

Illalla vielä halusin Ralphin trimmata (viimeisen?) kerran ja nukahdimme vierekkäin.

Tiistaiaamuna piti ollakin jo Kuopiossa puol 8 aikaan ja odotin sen aikaa kunnes nukutusaine vaikutti. Leikkaavan lääkärin kanssa juteltuani tuli jotenkin rauhoittunut olo itselle ja pystyin lähtemään päiväksi töihin. Kauhulla ja osin malttamattoma odotin puhelinsoittoa lääkäriltä, kun leikkaus on ohi. Kannoin töissä puhelinta koko ajan kädessä mukana miettien onko hyvä vai huono asia kun ei kuulu mitään. Vihdoin 12 maissa tuli soitto että leikkaus meni hyvin ja Ralph odottaa heräämössä. Ihanaa saan sen vielä kotiin. Perna siis poistettiin kokonaan ja muutos oli ollut nyrkin kokoinen mutta ympäröivät kudokset olivat olleet siistit. Perna lähetettiin patologille tutkimuksiin. Pääsin lähtemään töistä klo 14 ja Kristan kanssa lähdettiin hakemaan Ralphia kotiin.

Käytiin paperiasiat ja hoito-ohjeet läpi. Ralph sai mukaansa kaulurin lisäksi mukavamman bodyn niin on helpompi kuljeskella. Sai vain 5 päivän nestemäisen tulehduskipulääkkeen, nykyään ei enää niin helposti antibioottia rutiinisti anneta vaan tarpeen mukaan vasta. Hoitaja kävi hakemassa Ralphin sillä aikaa ja sieltä se tulla tupsutti vähän vielä pöhnässä ollen. Sovittiin että soitellaan kontrolliaikaa ja tikkien poistoaikaa ja kokeiden ottamista. Perna ilmeisesti jonkinlainen punasoluvarasto ja nyt muiden elinten tulee ottaa sen tehtävät hoitaakseen.

Kotona pitikin suunnitella alakertaan meille väliaikaista majoitusta. Ralph oli jo samana iltana suht virkeä ja söikin hyvin. Torstaina sain poistaa haavateipit ja pääsin näkemään haavan ( kuva). Päivät kun Ralph ollut body päällä niin illat oltu sitten ilman ja annettu ilmakylpyjä vain kauluri päässä ollen. Kovasti kutittaisi ja kiinnostaisi haavan seutu. Perjantaina haavatarkastuksessa, olikin mahakarvoja jäänyt iso tuppo kiinni ompeleeseen ja eihän siinä auttanut kuin lyhentää rutkasti hapsuja, sain onneksi varovasti ne irroteltua.

Ralph on ollut nämä päivät tosi virkeä eikä yhtään kipeen oloinen, pitänyt yrittää saada se asettumaan välillä lepäämäänkin. Pihassa käyty kävelemässä vain sen verran, että tarpeet tehty. Onneksi äitillä on ollut mahdollisuus olla vierihoitajana päivät ja hoitanut muutkin koirat kun olen sitten illat itse ollut vain Ralphin kanssa.

Ensi viikolla keskiviikkona on

iltapäivästä kontrolliaika leikanneelle lääkärille, verikokeet ja pissinäyte kontrolloidaan ja katsotaan joko saataisiin tikit pois. Jospa patologin lausuntokin olisi jo saatavilla, loppuisi epävarmuus mikä muutos on, hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen.

Hassu sattuma, kun leikkauspäivänä Savon Sanomat oli käynyt tekemässä jotain juttua niin kysyttiin minulta lupa, että saako jutussa tarvittaessa käyttää Ralphin kuvaa. No tällanen oli lehden kuva.

Sunnuntaina päättyi tulehduskipulääke ja jotenkin Ralph on ollut enemmän jopa pakkomielteisesti kiinnostunut pippelistään. Onhan se bodykin ollu aina yöaikaan vähän märkä, kun nuoleskellut. En ole kuitenkaan tuota kauluria tarvinnu yöllä pitää. No nyt maanantaina oli sitten autossa mukana ja olikin narskuttanut bodyn puhki pippelin kohdalta ja nyt sitten pippeli punoittaa. Onneksi tikkeihin ei ollut kiinnostunut. Kovasti tuntuisi kutiavan, mutta nyt sitten onkin kauluri yötä päivää päässä.

Tänään keskiviikkona oli sitten jännittävä kontrollipäivä. Otettiin pissanäyte, jossa väri edelleen vähän tummaa, mutta näyte oli ihan puhdas. Eli pitäisi vaan saada juomaan jotenkin enemmän. Verinäytteetkin kaikki olivat kunnossa. Tikitkin otettiin jo pois, kun olivat hiukan lähteneet jo purkautumaan, alue kuitenkin siisti ja hyvin kiinni. Pari viikkoa vielä hihnassa kävelyä. Mutta sitten jännittävin asia, se patologin lausunto oli saapunut ja ihan mahtavaa, löydös oli hyvänlaatuinen hemangiooma eikä mitään jatkoja tarvita sen suhteen. Voiko ihminen olla onnellisempi, meidän yhteinen taipaleemme jatkuu vielä. Onneksi lähdimme ajoissa näyttäytymään lääkärille vaikkakin pissavaivan vuoksi ja muuna löydöksenä tuo pernavaiva niin onni ettei se ennättänyt revetä, koska se olisikin ollut jo hengenvaarallinen tila. Onnellinen olo tällä hetkellä!❤️

”Valma” Lo´cust Dream The Pearl kävi heinäkuun alussa Pärnussa ollen ensimmäisenä päivänä pn4 ja toisena päivänä sitten Vsp saaden Sertin ja Cacibin. Näin Valmasta tuli myös Ee Mva! Elokuun alussa Valma kävi myös Harjavallan näyttelyssä ollen Rotunsa paras! Onnea Tiina ja Valma!

(photos: Tiina Salokanto/Tuija Sällylä)

Valman veli ”Paavo” Lo´cust Dream The Rock teki paluuta kehiin ja oli porvoossa heinäkuussa hienosti pu4 ja elokuun alussa sitten Vesilahdella Rotunsa paras! Onnea Sari ja Paavo!

(photos: Sari Tiirikainen)

”Desi” Adatza´s Intense Desire esiintyi ensimmäisen kerran virallisissa näyttelyissä heinäkuulla Juvalla ollen pn4! Onnea!

Elokuussa Mikkelissä  ”Viljami” Adatza´s  Renaissance All Over oli pu2 vara-sertillä ja siskonsa ”Luna” Adatza´s Finally A Queen oli upeasti Vsp! ”Enska” Adatza´s Royal Highness kävi Isokyrössä ollen pu4! Onnittelut!

(photo: Krista Häkkinen)

Adatza´s Moment Of Truth ” Jade” oli sisarusparvensa ensimmäinen, joka kävi terveystutkimuksissa ja lonkat upeat AA ja kyynäret 0! Onnea!

”Messi” Lo’cust Dreams Are Wild jäljesti Mynämäellä Voi1 tuloksen pisteillä 45/50! Onnea!

Kouvolassa ”Rocky” Wildomar’s Real Treasure jäljesti Voi1-tuloksen pisteillä 45/50, Rocky tarvitsee vielä yhden 1-tuloksen jälkivalio titteliin. Onnea!

”Roni” Adatza’s Something Special suoritti Vierumäellä taipumuskokeen hyväksytysti, onnea!

photo: Jonsku Penttilä

Syyskuun 1.päivä Viljami kävi Kihniössä näyttelyssä ja sijoitus pu3 varasert. Onnittelut!

Ruovedellä ”Topi” Adatza”s Full Of Passion suoritti taipumuskokeen hyväksytysti. Onnea!

photo: Elina Korhonen

Wildomar”s Real Treasure ”Rocky” jäljesti kolmannen 1 tuloksensa Tirvan kokeessa syyskuun lopussa ja saavutti jälkivalion arvon. Lämpimät onnittelut!

”Paavo” Lo’cust Dream the Rock kävi Eckerön kv näyttelyssä ja sijoittui hienosti Pu3!

Harrastavia lapsia Ralphilla, näitä uutisia on ihana lueskella varsinkin, kun itse vielä lomaillaan.

”Rocky” Wildomar’s Real Treasure jäljesti ensimmäisessä voittajaluokan mejäkokeessaan heti Voi1-tuloksen, tästä on hyvä jatkaa, Onnea!

”Enska” Adatza´s Royal Highness kävi Vaasassa näyttelyssä toukokuun lopulla ja sijoitus pu4. Veljensä ”Viljami” Adatza’s Renaissance All Over kävi ensin harjoittelemassa Hankasalmella mätsärissä ollen hienosti Bis1 ja sitten kesäkuun alussa Äänekoskella näyttelyssä hienolla sijoituksella pu3 varasertin kera. Ja kävipä vielä Kangasniemelläkin mätsärissä pokkaamassa Bis1 palkinnot!

photo: Nina Frilander, mätsäri Bis1

photo: Nina Frilander, mätsäri Bis1

”Valma” Lo’cust Dream The Pearl kävi pari kertaa toukokuun lopulla näyttelyssä ollen Vaasassa pn3 ja Raumalla pn4. Veljensä ”Messi” Lo´cust Dreams Are Wild kävi mejässä Pyhtäällä saaden Voi1-tuloksen sekä suoritti hienoin arvosteluin Mh-kokeen. Onnea!

”Paavo” Lo’cust Dream The Rock reissasi kauas Valkovenäjälle Minskiin, kannatti sillä tuliaisina molempina päivinä sertit ja cacibit. Paavosta tuli täten By Mva ja CIB. Nyt puuttuu enää yksi cacib, jotta saisi lisättyä titteleihin vielä CIE:n. Onnea Sari ja Paavo!

photo: Sari Tiirikainen, By Mva

Photo: Sari Tiirikainen, CIB (kansainvälinen valio)

”Luna” Adatza’s Finally A Queen kävi Virossa Luigen näyttelyssä 16-17.6 ja oli molempina päivinä Vsp ja lauantain sertillä Lunasta tuli Viron, Venäjän ja Suomen muotovalio. Onnittelut! Samassa näyttelyssä ”Roni” Adatza’s Something Special oli pu4.

Photos: Teija Vornanen

Saimme paikan Rautalammin mejä-kokeeseen ja alkoikin piinaava jännitys ennättävätkö lumet sulamaan vai käykö kuten viime vuonna, että koe jouduttaisiin perumaan. Lunta oli tänä talvena tosi paljon, mutta onneksemme vettä satoi myös paljon ja aurinkokin välillä paistoi niin lämpimästi, että lumet sulivat kuin sulivatkin pois ja pääsimme kokeilemaan onneamme 6.5. Ennätin tekemään vain pienen harjoituksen muistutukseksi ennen koetta, joten mitäpä sitä harjoittelemaan, eiköhän ne syksystä ole vielä muistissa. Harjoituksessa merkkasikin ne meidän ongelmakohdat eli makuut hyvin, joten josko kokeessakin sitten malttaisi.

Lauantaina mentiin koepaikalle 10:ksi tekemään jälkiä ja tuli todettua, että on todella riistaa täynnä olevat maastot, tuoreita jätöksiä ja kauriin ja hirven jälkiä, lintuja. Omalla jäljelläni meinasin saada sydärin, kun olin juuri kiinnittämässä merkkiä yhteen kantoon ja sen alta lähtikin huuhkaja, että se voi lentääkin sitten hiljaa, mutta säikähdin silti. Ja onneksi siellä pesässä oli vain munat eikä poikaset, olisi todennäköisesti hyökännyt kimppuumme. Sepä kohta sitten kierrettiinkin jatkossa, toivon mukaan ei häiriintynyt, komea lintu. Hyvissä ajoin päästiinkin sitten jännäämään ja lepäämään kotiin, matkaan ei kulunut aikaa kuin noin 50 min. Ei tullut uni äkkiä jostain syystä vaikka en nyt niin jännittänytkään ainakaan tietoisesti.

Sunnuntaina aloiteltiin koepäivää ylituomarin puhuttelulla 8 aikaan, koiria oli 11, 3 avo-luokan koiraa ja 8 voi-luokan koiraa, kaksi tuomaria Markku Hassinen ja Kari Muje. Koirat jaettiin siis kahteen ryhmään ja toivoin kovasti arpaonnea, että pääsisin heti aamusta, kun loppupäivästä toiseksi viimeisenä olisi tekemäni ja opastettava jälkeni. Ja kerrankin oli tuuria, pääsin oman ryhmäni ensimmäiseksi ja arvonnassa jouduttiin vielä sirun tarkistukseenkin. Sitten laukauksen siedon kautta lähdettiin alueille. Ralphista huokui taas innostus ja pelkäsin, että joudun taas tosissaan jarrutuspuuhiin ja onnistunko siinä, etten taas lähde huomaamattani  sen vauhtiin mukaan, kuten aika usein käynyt aiemmin.

Alkumakauksen otin tosi tarkasti, kun meinasi lähteä rynnimään vaan eteenpäin, sen olen huomannut meillä tärkeäksi. Sain keskityttyä vauhtiin vaikka välillä risukossa pyörittiinkin. Niitä makauksia ei vaan taas pysähtynyt kuin yhden ainoan ja vasta viimeisen. Meinasin pörähtää nauruun, kun tällä makauksella Ralph kääntyi minuun päin ja oikein nuoleskeli ja maistoi maata makauksella ja katsoi minua sillai jännästi, jota ei voi kuvailla, se oli vain ihan selvä viesti, että kyllä mä nämä osaan, kun vain viitsin ja maltan 🙂 Jatkoi siitä hyvin sitten loppuun. Olin kyllä kaiken kaikkiaan tyytyväinen, matkalla meinasi vaan minulta kunto loppua ja mietin eikö tämä koskaan lopu. Opastuksen jälkeen sitten keskuspaikkaan ruokailemaan ja odottelemaan tulosten lukua jännittyneenä.

Tulostaso oli hieno, kaikille koirille tulokset ja mekin saimme nyt sen Voi1-tuloksen ja Ralphista tuli JVA! Upeaa, 7 koekäyntiä sisältyi näihin vuosiin, kolme avoimessa ja neljä voittajassa. Loppujen lopuksi tulokset tulivat sitten helposti, vaikeampaa oli saada se koepaikka aina. Kyllä Ralph sitten hoiti hommat taidolla. Tulokset AVO1, AVO2 (jossa hukka kun lähti autolle, kun liian suora näkyvyys kokemattomalle koiralle aukolla, jossa kaato eli ohi mentiin) ja AVO1, sitten voittajaluokassa VOI1, VOI2 (hukka, kun lähti metsäkanalinnun perään) ja VOI1 ja VOI1. Siinä meidän ura toistaiseksi, nyt on valjaat pesty ja pistetty naulaan toistaiseksi. Jotain täytyy omaksi iloksi vielä treenailla ja josko joskus pohjoismaat kutsuisi, ainakin haaveissa.

Arvostelu: ”Hyvin ohjattu lähtö, Ralph merkkaa ja aloittaa sopivaa vauhtia maavainulla työskentelyn. 1. osuus tarkasti. Kulmalla käydään tarkistamassa hirven makuu ja tovin päästä työ jatkuu itsenäisesti. 2. osuus hyvin jälkiuraa. Katkolla merkataan veren loppu ja parilla ripeällä rengastuksella jatko löytyy. 3. osuudella Ralph poikkeaa tielle, jossa peuran jäljet, mutta siinäkään ei viivytä ja osuus tullaan loppuun tarkasti. 3. kulma jälkitarkasti, samoin 4. osuus, jossa Ralph merkkaa makuun myös hyvin. Aiemmat muut ohi. Sorkkaa jäädään tutkimaan. Erinomainen jäljestys riistavassa maastossa.

a) jäljestämishalukkuus 6/6 p

b) jäljestämisvarmuus  11/12 p

c) työskentelyn etenevyys  9/10 p

d) lähtö, kulmat, makaukset, kaato  9/14 p

e) käyttäytyminen kaadolla     3/3 p

f) yleisvaikutelma    5/5 p

yht. 43 p  VOI1

kokeessa valioituneet photo: Jaana Heikkinen

Laukauksen sietotesti, kuva Vuokko Pitkänen

Kuva: Vuokko Pitkänen

Kuva: Vuokko Pitkänen