Ralphin sairaskertomus

Nyt on viikko kulunut siitä, kun Ralph muuttui apaattiseksi ja piinaava epätietoisuus alkoi. Perjantaina päivällä Ralph oli ollu päiväpissityksellä ihan normaalin oloinen, mutta minun tullessa iltapäivällä töistä, oli vastassa vaisu koira, toki aina lelu suussa tullen vastaan. Viikonlopun aikana ruokahalu ei ollu enää entisenlainen, mutta söi kuitenkin melkein joka ruokailun. Merkkaili jotenkin enemmän niin vilkuilin pissejä niin ne vaikuttivat silmin nähtynäkin vähän tummemmilta. Sunnuntaiaamuna päädyin soittamaan Kuopioon päivystykseen Omaeläinklinikalle ja saatiin aika jo parin tunnin päästä. Ajatuksena oli joko pissitulehdus tai eturauhasvaivat. Olihan Ralphilla ollu vatsan kanssa ongelmia jo kesäkuussa, kävin jo sillon paikallisen lääkärin oven takana, mutta oli silloin suljettu ja sain puhelimeen vain päivystäjän muusta kunnasta. Silloin ajateltiin olevan mahan kovalla kun kakat ihan kovia nappuloita vaan, ei oikein syönyt ja vähän vastaava apaattisuus oli, tätä kesti joitakin päiviä, mutta meni sitten ohi.

Klinikalla lääkäri ensin tutki päällisin puolin, limakalvot vaaleanpunaiset, pientä lämpöä oli, pinnalliset imusolmukkeet normaalit, sydän- ja hengitysäänet normaalit, syke rauhallinen, eturauhanen pieni ja aristamaton. Mutta sitten vatsaontelon tunnustelussa tuntui massamainen muutos etu/keskivatsaontelossa. Päädyttiin tekemään ultraäänitutkimus: virtsarakko pieni, seinämät normaalin näköiset. Eturauhanen n. 3 cm tasakaikuinen. Maksakudos ja munuaiset vaikuttivat normaaleilta. Pernassa todetaan suuri massa, halkaisija n. 7 cm, lokeroinen epätasakaikuinen, diffuusisti rajoittui pernakudokseen laajalta alueelta. Ei vapaata nestettä vatsaontelossa.

Virtsanäyte otettiin paikan päällä ja siinä virtsa todella väkevää, siinä proteiinia ja lievästi valkosoluja, runsaasti siittiöitä, mutta ei tulehdusmuutoksia.

Verinäytteetkin katsottiin ja niissä puna- ja valkosoluarvot normaalit, perusarvot (maksa, munuais, elektrolyytti ja proteiiniarvot) normaalit.

Minulta kysyttiin mitä haluan tehdä, no tietysti halusin, että yritetään leikkausta ja katsotaan mitä sitten selviää. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos todettu muutos on levinnyt esim. imusolmukkeisiin niin koiraa ei enää kannattaisi herättää leikkauksesta. Eli varasimme jo heti tiistaiaamuksi pernan poistoleikkausajan. Onneksi verikokeet olivat hyvät ja vuotoa ei havaittu niin ei tarvinnut hätäleikkausta. Perna usein voi revetä ja vuotaa eli sen suhteen olimme ajoissa.

Tästä alkoi piinaava odotusaika, ei voi sanoin kuvata sitä ajatusten sekamelskaa päässä, entä jos käykin huonosti miten pärjään ilman Ralphia. Kova epäusko miksi miksi ja se kyynelten määrä. Onko seuraava päivä maanantai meidän viimeinen yhteinen päivä. Maanantaina Ralph olikin jo sitten virkeämpi ja otin sille niin rakkaan damin mukaan ja kävimme kaksistaan metsässä, piti muistoksi ottaa pari videota.

Illalla vielä halusin Ralphin trimmata (viimeisen?) kerran ja nukahdimme vierekkäin.

Tiistaiaamuna piti ollakin jo Kuopiossa puol 8 aikaan ja odotin sen aikaa kunnes nukutusaine vaikutti. Leikkaavan lääkärin kanssa juteltuani tuli jotenkin rauhoittunut olo itselle ja pystyin lähtemään päiväksi töihin. Kauhulla ja osin malttamattoma odotin puhelinsoittoa lääkäriltä, kun leikkaus on ohi. Kannoin töissä puhelinta koko ajan kädessä mukana miettien onko hyvä vai huono asia kun ei kuulu mitään. Vihdoin 12 maissa tuli soitto että leikkaus meni hyvin ja Ralph odottaa heräämössä. Ihanaa saan sen vielä kotiin. Perna siis poistettiin kokonaan ja muutos oli ollut nyrkin kokoinen mutta ympäröivät kudokset olivat olleet siistit. Perna lähetettiin patologille tutkimuksiin. Pääsin lähtemään töistä klo 14 ja Kristan kanssa lähdettiin hakemaan Ralphia kotiin.

Käytiin paperiasiat ja hoito-ohjeet läpi. Ralph sai mukaansa kaulurin lisäksi mukavamman bodyn niin on helpompi kuljeskella. Sai vain 5 päivän nestemäisen tulehduskipulääkkeen, nykyään ei enää niin helposti antibioottia rutiinisti anneta vaan tarpeen mukaan vasta. Hoitaja kävi hakemassa Ralphin sillä aikaa ja sieltä se tulla tupsutti vähän vielä pöhnässä ollen. Sovittiin että soitellaan kontrolliaikaa ja tikkien poistoaikaa ja kokeiden ottamista. Perna ilmeisesti jonkinlainen punasoluvarasto ja nyt muiden elinten tulee ottaa sen tehtävät hoitaakseen.

Kotona pitikin suunnitella alakertaan meille väliaikaista majoitusta. Ralph oli jo samana iltana suht virkeä ja söikin hyvin. Torstaina sain poistaa haavateipit ja pääsin näkemään haavan ( kuva). Päivät kun Ralph ollut body päällä niin illat oltu sitten ilman ja annettu ilmakylpyjä vain kauluri päässä ollen. Kovasti kutittaisi ja kiinnostaisi haavan seutu. Perjantaina haavatarkastuksessa, olikin mahakarvoja jäänyt iso tuppo kiinni ompeleeseen ja eihän siinä auttanut kuin lyhentää rutkasti hapsuja, sain onneksi varovasti ne irroteltua.

Ralph on ollut nämä päivät tosi virkeä eikä yhtään kipeen oloinen, pitänyt yrittää saada se asettumaan välillä lepäämäänkin. Pihassa käyty kävelemässä vain sen verran, että tarpeet tehty. Onneksi äitillä on ollut mahdollisuus olla vierihoitajana päivät ja hoitanut muutkin koirat kun olen sitten illat itse ollut vain Ralphin kanssa.

Ensi viikolla keskiviikkona on

iltapäivästä kontrolliaika leikanneelle lääkärille, verikokeet ja pissinäyte kontrolloidaan ja katsotaan joko saataisiin tikit pois. Jospa patologin lausuntokin olisi jo saatavilla, loppuisi epävarmuus mikä muutos on, hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen.

Hassu sattuma, kun leikkauspäivänä Savon Sanomat oli käynyt tekemässä jotain juttua niin kysyttiin minulta lupa, että saako jutussa tarvittaessa käyttää Ralphin kuvaa. No tällanen oli lehden kuva.

Sunnuntaina päättyi tulehduskipulääke ja jotenkin Ralph on ollut enemmän jopa pakkomielteisesti kiinnostunut pippelistään. Onhan se bodykin ollu aina yöaikaan vähän märkä, kun nuoleskellut. En ole kuitenkaan tuota kauluria tarvinnu yöllä pitää. No nyt maanantaina oli sitten autossa mukana ja olikin narskuttanut bodyn puhki pippelin kohdalta ja nyt sitten pippeli punoittaa. Onneksi tikkeihin ei ollut kiinnostunut. Kovasti tuntuisi kutiavan, mutta nyt sitten onkin kauluri yötä päivää päässä.

Tänään keskiviikkona oli sitten jännittävä kontrollipäivä. Otettiin pissanäyte, jossa väri edelleen vähän tummaa, mutta näyte oli ihan puhdas. Eli pitäisi vaan saada juomaan jotenkin enemmän. Verinäytteetkin kaikki olivat kunnossa. Tikitkin otettiin jo pois, kun olivat hiukan lähteneet jo purkautumaan, alue kuitenkin siisti ja hyvin kiinni. Pari viikkoa vielä hihnassa kävelyä. Mutta sitten jännittävin asia, se patologin lausunto oli saapunut ja ihan mahtavaa, löydös oli hyvänlaatuinen hemangiooma eikä mitään jatkoja tarvita sen suhteen. Voiko ihminen olla onnellisempi, meidän yhteinen taipaleemme jatkuu vielä. Onneksi lähdimme ajoissa näyttäytymään lääkärille vaikkakin pissavaivan vuoksi ja muuna löydöksenä tuo pernavaiva niin onni ettei se ennättänyt revetä, koska se olisikin ollut jo hengenvaarallinen tila. Onnellinen olo tällä hetkellä!❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s