Mejän aloitus

Olipa vihdoinkin kiva päästä Ralphin kanssa aloittelemaan mejää tälle vuodelle. Rautalammin kokeet pari viikkoa aikaisemmin peruttiin lumitilanteen takia, joten Nilsiästä aloitettin ykkösten metsästys. Hyvää poutasäätä luvattiin koko viikonlopun ajaksi, ei kuitenkaan vielä onneksi hellettä. Lauantai-aamuna kokoontuminen oli klo 10 Nilsiän Lastukoskella. Voittajaluokan koiria oli 2 ja avoimessa luokassa 4. Sain parikseni avoimen luokan kisaajan, joten tehtäväksi meidän parille tuli tehdä voittajaluokan jälki sekä avoimen luokan. Ei tulisikaan mikään pitkä päivä, näin ainakin ajateltiin. Jälki, jonka sain tehtäväksi eteni alkuun hyvin kompassin suuntien mukaan, välillä kompassi tuntui tosin ottavan jostain häiriötä, mutta onneksi aina varavehje mukana kaverilla. Ihan selkeää hyvää maastoa oli, sen suhteenkaan ei ongelmaa. Tarkistus kännyn karttaohjelmasta, johon en yleensä hirveästi ole uskaltanut luottaa, niin näyttikin meidän olevan kolmannella osuudella väärässä paikassa, kun suunniteltiin kulman tekoa neljännelle osuudelle. Matkojen mitat ja kompassiin asteet tarkistettiin majapaikassa vielä muunkin henkilön toimesta, pitivät olla oikein, mutta jotain outoa matkan aikana tapahtui. No ei auttanut, kun soittaa toimitsijalle ja pyytää neuvoa ja päädyttiin, että otetaan varajälki käyttöön. Se tunne, kun lähdet purkamaan samaa reittiä takaisinpäin jäljeltä merkit pois, epäusko, että miten voi käydä näin. Tällaisten takia tietysti varajälkiä onkin aina olemassa. Tässä tietysti aikaa tuhraantui ennen kuin olin lähtöpisteessä. Siirryttiin sitten vähän matkaa eteenpäin varajäljelle, kun saatiin kokenut ihminen vielä mukaan, joka juuri siihen maastokohtaan on tehnyt jäljen ennenkin, se kun oli tarkkaan aseteltava teiden väliin, että osuudet tulevat kuitenkin tietyn mittaisiksi. No ennen tuota kuitenkin automme jäi pienellä kärrytiellä kiinni johonkin pieneen puukantoon yritettyämme kääntyä ja helmapelti puskurin sivusta lähti repsottamaan osittain ja lokasuoja tippui. Että tämäkin vielä, tuskanhiki valui jo tässä vaiheessa. Saatiin kuitenkin osittain loksautettua paikalleen, ehkä siinä ei sitten mitään isompaa vauriota tullutkaan, päästään edes kotiin ajamaan. Varajäljelle päästyämme apuhenkilö suunnisti ja me muut merkkasimme reittiä ja tein muistiinpanot samalla jäljestä kun suunnittelin tapahtumien paikat. Oli kyllä paljon vaikeampi jälki kuin se alkuperäinen olisi ollut, paljon nousua ja laskua ja siis todella jyrkkää ylämäkeä pari kertaa mentiin, niin että nelinkontin melkein piti olla, että pääsi ylös. Kolmannella osuudella sitten matka ei riittänytkään suhteessa tiehen, joten ei kun palattiin kakkoskulmalle ja tähän harhamerkit, jatkettiin vielä kakkososuuden matkaa ja näin saatiin tiehen etäisyyttä ja loppu menikin sitten hyvin. Sitten vielä sama reitti verettäen. Kyllä oli riistamaastoa, hirvien jätöksiä ja jälkiä paljon, männikkötaimistot syöty latvoista, paljon tehneetkin siellä tuhoa. Kello oli jo pitkälti iltapäivässä tässä vaiheessa, ei ennätetty käydä haukkaamassa välipalaa vaan juomatauon pidettyämme lähdimme vaan suoraan tekemään avojälkeä, että päästään vielä poiskin hyvissä ajoin. No ei liian helpolla päästy senkään teossa, molempien kompassit näyttivät taas mitä sattuu ja puhelinsoiton perusteella menimme metsään ja otimme siellä suunnat ja pääsimme alkuun ryteikköön. Toisella kulmalla kartta ja kompassi eivät olleet samaa mieltä, puhelinsoittoa taas ja saimme vahvistuksen, että kompassin mukaan ei mennä vaan kartan. Loppu sujuikin sitten hyvin. Kello olikin jo 8 maissa, kun olimme valmiina lähtemään kotiin ja kotona oltiin ilta 10 maissa, joten päivähän siellä hurahti. Vähän auton korjausta vielä ja valmistautumista seuraavan päivän koetukseen, niin kello näyttikin jo puoli 12.  Ei siinä montaa tuntia ollut aikaa nukkua, kun klo 5 maissa olisi jo lähtö. Ei tarvinnut unta houkutella.

Sunnuntaiaamuna siis piti olla Nilsiässä takaisin klo 7 mennessä. Ylituomarina Marja-Maija Pyykkönen. Avoimen luokan jäljet arvottiin, mutta voittajaluokan ei tarvinnut, kun oli vain ne kaksi. Koe aloitettiin laittamalla koirat puuhun laukauksen sietotestiin ja sitten kaikkien läpäistyä se, alkoikin odottelu. Numerojärjestyksessä mentiin, joten 5 ja 6 oli voittajaluokan jälkiä. Koetta nopeutettiin päivän aikana toisella tuomarilla, joka oli itse kisaamassa alkupäässä. Hän arvosteli jäljen 6 eli olin sille oppaana ensin ja Ralph menisi sitten viimeisenä. Reipasta vauhtia mentiin opastamallani jäljellä, joten oli hyväkin, että kerkesin hetken hengähtää ja tankata juomaa ennen Ralphin kanssa menoa. Edellisen päivän lenkittömyys näkyi kyllä Ralphissa, virtaa tuntui olevan. Alusta alkaen Ralph lähtikin vauhdilla. Monin paikoin oli niin risukkoista, että minun oli vaikea pysyä pystyssä, kun jäin aina kiinni, Ralph hyppi puiden ja risujen yli mennen kuin aropupu. Pieni pupuhan siellä meidän jaloissamme jossain vaiheessa kuulema oli ollut oppaan kertomana. Onneksi ei Ralphin jaloissa 😉 Makuut kärsivät tuosta meidän vauhdista, en saanut taaskaan tarpeeksi jarrutettua. No onneksi kokonaisuutena olin jälkityöskentelyyn ihan tyytyväinen. Tuomari jäljen päätteeksi kehui vielä kovasti miten hyvä jäljestäjä ja nyt on ehdottomasti sitä vauhtia saatava pois, niin tarkkuus makuilla paranee. Näinhän se on.  Palattiin sitten pääpaikkaan, kun ajattelin käydä purkamassa tekemäni jäljen vasta ruokailun ja tulosten luvun jälkeen.

Tulosten luku on aina jännää ja mielenkiintoista kuunnella toistenkin arvostelut. Paljon oli tuoreita riistajälkiä ollut, jotka koiria häirinnyt, joten avoimessa luokassa tulikin sitten paljon hukkia ja vain yksi sai 1-tuloksen. Voittajassa sitten me molemmat koirakot saimme 1-tuloksen. Upeeta!! Nyt sitten alkaa meillä se viimeisen 1:sen metsästys.

Arvostelu: ”Rauhoitettu lähtö. Alkaa vauhdikas jäljestys lähes jäljen päällä kulkien. Kaikki osuudet vauhdilla muutamin tarkistus pyörähdyksin. Ekalla kulmalla katko, joka selvitetään jäljentekijöiden jälkiä pitkin, kulmat takakautta pyörähtäen. Makauksista palaa merkkaa ensimmäisen, muut vauhdilla ylitse. Sorkan osoittaa. Hyvä jäjestäjä, jonka vauhti on liikaa ja makaukset jää merkkaamatta.”

a) Jäljestämishalukkuus 0-6             6 p

b) Jäljestämisvarmuus 0-12              11 p

c) Työskentelyn etenevyys 0-10        9 p

d) Lähtö, kulmat, makaukset, kaato  0-14        10 p

e) Käyttäytyminen kaadolla  0-3        3 p

f) Yleisvaikutelma   0-5      5 p

Yht. 44/50 p VOI1

Tästä jatketaan vaikka tämän viikonlopun kaikista koettelemuksista vannoinkin, että en ihan heti lähde. Nyt yksi ilmo on sisällä, katsotaan josko vielä päästäisiin kokeilemaan saisiko tuosta koirasta valiota tänä vuonna tai edes joskus.

Samaan aikaan Ralphin tyttö Ulla Lo’cust Dreaming Fantasy oli myös mejäkokeissa ja sai myös Voi1-tuloksen ja samat pisteetkin. Näin Ullaltakin puuttuu enää yksi ykköstulos valioituakseen. Onnea Tuija ja Ulla!

Ralphin lapset Viljami Adatza´s Renaissance All Over ja pentuikäinen Topi Adatza´s Full of Passion kävivät tahoillaan treenailemassa match showssa. Viljami oli Bis1 ja Topi Bis3. Hyvää treeniä, onnittelut!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s