Reissu Norjaan -16

Kesällä aloimme suunnittelemaan reissua Norjaan, tällä kertaa pohjois-Norjaan Harstadiin, jonne matkaa olisi noin 2400 km. Onneksi ei vielä talvikeliä ollut luvannut ja kesärenkailla päästiin liikenteeseen. Matkaan siis lähdettiin jo torstaina 29.10 aamupäivällä, ensimmäinen etappi Haaparannan shoppailut ja sieltä sitten vähän matkaa takaisin Kemiin yöksi hotelli Cumulukseen. Hirmuinen myrskytuuli ja vesisade otti meidät vastaan ja oli niin kylmäkin. Perjantaiaamuna sitten lähdettiin taas Haaparantaan eväsostoksille ja valmistauduttiin pitkään ajomatkaan, noin 8 tuntia istumista edessä. Ruotsin läpiajo tuntui pitkälle, mutta loppuvaiheessa ennen Norjan rajaa maisemat muuttuivat hienoiksi, vuoria ihasteltiin ja matka sujui rattoisammin kameralla kuvatessa. Sää suht ok, välillä pientä tihkua, mutta ajoa ei haitannut. Rajan ylitys sujui hyvin, ketään muita ei ollut liikenteessä eikä tullimiehiäkään näkösällä eli koirien papereita ei kukaan katsellut. Ruotsista Norjaan mentäessä koirilla pitää olla madotukset kunnossa. Mekin oltiin otettu jo 28 tunnin madotusohjelma käyttöön, kun muutakin reissua on tulossa vielä tälle vuodelle. Norjan puolella maisemat vaihtelivat, välillä tosi karuakin kalliota, jonne kesämökkejä rakennettu 😉 ja sitten taas kun lähennyttiin rannikkoa, oli vihreämpää ja viljelyksiä sekä lammaslaumoja. Upeat oli maisemat ja kaunis on maa. Hotelli Scandic Harstadiin saavuttiin illalla noin klo 20. Parkkipaikkoja oli tosi vähän hotellissa, mutta onneksi suht lähellä oli parkkihalli, jossa klo 20-8 oli ilmainen parkki ja kun lisättiin vähän kruunuja niin saatiin 1.5 tuntia vielä lisäaikaa, jonka ajateltiin riittävän kunnes lähdetään näyttelypaikalle. Koirilla oli autossa back on trackit päällä, jotta pysyisivät matkan ajan lämpiminä, kurapuku vaan siihen päälle ja vähän koirien jaloittelua ja tarpeiden tekoa ennen sisälle hotelliin menoa. Olimme varalta ottaneet vielä ylimääräisen lakanan mukaan, jonka virittelimme sänkyyn ettei heti jää märät jäljet peittoihin. Ralph tietysti taas tapansa mukaan valtasi yhden sängyn ja huomasin, että miten voi jäädä niin märkä läntti lakanaan vaikka kurapuku oli kuitenkin suojana ulkona. Ei kai vaan ollut lirauttanut vaikka sitä ei kyllä ole ennenkään tehnyt. Sitten huomasin, että koko mahanalus ihan märkä ja kurapukukin sisältä päin. Pissiähän se oli, joten ei kun suorilta koiran pesulle, hyvä että kerkesi kunnolla vielä heittää itseltäänkään päältään pois ja asettua aloilleen. Epäiltiin, että oliko back on trackin vyöosa siellä kurapuvun alla tullut jotenkin pippelireiän kohdalle. No sitä pitää tarkkailla jatkossa. Väsynyttä porukkaa taisimme olla, kun suht ajoissa sitten pääsimme nukkumaan ja mikä onni ettei aamulla ollut aikaista herätystä eikä kiirettä. Varasimme aamulla sitten lauantai-illaksi vielä hotelliyön paluumatkaa varten myöhäisellä saapumisella, kun en ollut aiemmin uskaltanut sitä varata ennen kuin selvisi nuo aikataulut ja vähän laskeskeltiin miten jouduttaisiin.

Lauantaiaamuna sitten puoli 8 maissa heräsimme ja koirat lenkille ja autoon ruokailun ajaksi 9 maissa. Jätettiin kurapuvut valmiiksi päälle näyttelyjakun päälle ja olin tarkastanut, että reikäosa on paljas. Aikaa oli vielä 25 min kunnes piti lisätä kolikoilla jatkoaikaa, mietittiin että haetaan vielä kaikki tavarat ja lisätään puoli tuntia aikaa mittariin. Tarkastaja olikin kiertämässä autoja aamusella. Aamupalalle oli varattu siis se puoli tuntia, kyllähän me hyvin ehditään, tuumattiin. Aamupala oli tosi runsas ja olisi tehnyt mieli vaikka mitä maistella, mutta piti koko ajan kelloa tuijotella, nyt 15 min aikaa, nyt 10 min ja nyt 5 min, silloin oli pakko lähteä. Minuuttia ennen määräaikaa oltiin autolla ja tästäkö se kiire alkoi, eihän pitänyt olla kiirettä 🙂 Tietysti kun ei oltu heti aamusta näyttelypaikalla, niin parkkipaikat täynnä ja jouduttiin jättämään auto suht kauas tai no ei tuossa vaiheessa vielä tiedetty mitä oli edessä. En ollut ottanut vetokärryä mukaan, kun ajattelin ettei sitä kantomatkaa nyt kauheesti voisi olla. Otettiin kaikki kampsut ja koirat yhtä aikaa, kun ei tosiaan tiedetty millanen matka hallille olisi ettei tarvitse toista lenkkiä heittää. Tuolin jätin jo olalta pois, kun iso kassi olkapäällä ja metallihäkki toisessa ja koira toisessa kädessä lähdettiin taivaltamaan toisten perässä. Ensin mentiin vähän suoraan, ei ongelmia, mutta mutkan jälkeen paljastui, että hirmuinen nousu edessä ja jouduin aika monta kertaa kantamusten kanssa puuskuttaen pysähtymään. Olisi siinä ollut kyllä alustallakin vetämistä, huh huh. Näyttelypaikka ihan ok, vähän viileä kun ulko-ovet olivat koko ajan auki, matto omaan makuun liian pehmeä tekonurmialusta. Kehät olisi voinut olla paremman muotoiset, tuli mutkat liian äkkiä vastaan, kun pääsi vauhtiin. Meidän kehä oli pahasti myöhässä, meidän rotu piti alkaa klo 12 ja päästiin vasta noin lähemmäs klo 15 aloittamaan. Oli siinä seisomista ja odottelua, onneksi ei menty ihan aamusta kuitenkaan. Riisuin kurapuvun pois ja ihmettelin miten taas voi olla märkänä mahanalus kainaloihin asti, ei tosin niin paljon kuin edellisenä päivänä, sain hyvin pyyhittyä, mutta pissihän se taas haisi. Nyt täytyy selvittää tuon kurapuvun salaisuus, miksi pääsee pissimään sisäänpäin. Tuomarina toimi Line Merete Haugen Norjasta. Arvostelu: ” 4 år, harmonisk bygget, vellformet maskulint hode, velansatte orer, tilstrekkelig hals, onskes aning bedre tilbakelagt skulder, vellkroppet, tilstrekkelig benstomme, beveger sig med fin flyt ok steglengde fram, trivelig temperament, bra pelskvalitet, vellvist.” Tulos pu4 ja vara-cacib, joten sertitavoite ei vielä täyttynyt, joten uutta reissua suunnitteluun, tosin nyt jätetään nuo norskituomarit, on testattu etteivät vaan tykkää meidän koirista. Arvostelu sujui aika hitaasti ja kun Charlottekin sai sa:n niin paras narttuluokkaa saimme vielä odotella. Kehässä saimme rahanarvoiset punaiset kortit, joilla sai lunastaa ruusukkeen, kun vähän laittoi vielä kruunuja omastakin pussista, pitihän sitä muistoksi ottaa vaikka noilla nyt ei teekään mitään muuten. Paperisia arvosteluita ei saatu, kännykällä pystyi lukemaan paikan päällä live-tulokset ja arvostelut. Kätevää.

img_3606

Aikataulumme oli siis heittänyt runsaasti, joten matkalta piti soittaa hotelliin Kemiin, että emme ehdi millään saman vuorokauden aikana ja joudumme perumaan varauksemme. Olimme siis ilman yösijaa. Tuumattiinkin, että leikitäänkö TV:stä tuttua Katajaa ja testataan vieraanvaraisuutta. Surffailtiin netissä olisiko missään matkan varrella esim. Ruotsissa edullista majoituspaikkaa. Ei löytynyt, joten päädyttiin ajelemaan niin pitkälle kuin jaksetaan ja torkkumaan matkalla. Alkoi hämärtämään ja piti suht varovaisesti ajella. Auton mittarikin näytti jossain vaiheessa enää 2 astetta lämmintä, kylmä yö olisi tulossa, jos tänne tien varteen joutuisi jäämään. Yhdessä kohtaa Norjan puolella ollessamme vielä katsottiin molemmat vasenta tienpiennarta, kun jokin vain kiinnitti huomiomme ja vasta kohdalla huomattiin, että siinähän seisoo ainakin kaksi nuorta hirveä, olivat kai vähää aikaisemmin tulleet tien yli, koska niiden menosuunta oli kuitenkin vasemmalle päin. Pikkasen sydämet pomppasivat ja ajettiin vielä varovaisemmin loppumatka. Ruotsin puolella sitten pidettiin tunnin torkkutauko ja sitten jaksoi taas paahtaa huoletta, kun oli hirviaitaakin. Kiirunassa pysähdyttiin vielä aamueväiden ostoksille ja ajattelin maksaa lompsaan vuosien saatossa kertyneillä kruunuilla ostokset. Ihmettelin kun kassa antoi osan rahoista takaisin, että ei kelpaa enää, myöhemmin selvitin, että rahauudistus on Ruotsissa menossa. Olisi tuokin tietysti pitänyt tietää, niin ei vanhentunutta rahaa olisi tullut tarjottua. Suomen rajan ylitettyämme ajateltiin ensin yöpyä Torniossa jossain huoltoaseman pihalla, kun oli rekkaa ja asuntoautoja, mutta oli niin katulamppuja ja valoisaa, että koirat ei osanneet asettua ja päädyimme jatkamaan vielä matkaa hirviaidan turvin Kemin ohi vähän matkaa Ouluun päin Merihelmen pihalle. Täällä saimme hyvän levähdyspaikan aamulla klo 5 aikaan ja nukuimmekin varmaan 1.5 tuntia. Siinä sitten syötiin ostetut eväät ja lähdimme kotiin päin. Kotona oltiinkin noin klo 14. Olihan istumista ja extremeä tällä reissulla, mutta mukava reissu oli kaikkinensa kuitenkin ja naurua piisasi, aika seikkailuhenkisiä ollaan ja pitkä pinnakin meiltä näköjään löytyy tarvittaessa. Kotona sitten parin tunnin iltapäivätorkut teki sitten hyvää. 😉 Kun joskus jos vielä lähtee tällaiselle reissulle, niin vetoalusta, tyyny ja peitto lähtee varmasti matkaan.

bj5a8414_

bj5a8405_

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s