Reissu Trondheimiin

Viime Norjan reissusta onkin vierähtänyt varmaan jo yli 10 vuotta ja haaveissa oli päästä taas sinne reissuun. Ystäväni Minnan kanssa puhuttiin, että josko katseltaisiin Norjan näyttelykalenteria täksi kesäksi Ralphille ja kultsutyttö Sonjalle ja sopiva kohde löytyikin Trondheimista, jossa olisi meidän roturyhmälle kv näyttely 5.7. Paljon olisi ajokilometrejä edessä Minnalla, niin päätettiin lähteä jo perjantaina töiden jälkeen ajamaan kohti Vaasaa, niin ei tarvinnut lähteä yöllä ajelemaan, kun aamulla piti olla jo 7 aikaan satamassa. Yötä olimme tutussa ja mukavassa Vallonia Gardenissa, tosin pieni miinus, kun ravintola ei ollut auki perjantai-iltaisin, saimme kuitenkin jo illalla pienehkön eväspussin mukaan, kun aamulla emme kerkeäisi aamupalalle. Aamulla sitten suuntasimme satamaan ja Wasaline laivalle. Laivassa oli hienosti järjestetty koiratilat, iso salonki, jossa toisella laidalla istumapenkit, oli kuin junassa olisi istunut ja toisella laidalla oli valmiiksi useampia metallihäkkejä. Matka-aika noin 4 tuntia meni ihan rattoisasti, välillä käytiin kannella katselemassa maisemia ja ottamassa vähän kuviakin.

BJ5A2165_ IMG_2620_

Laiva saapui Umeån satamaan ja siitä matka alkoi kohti rajaa ja Norjaa. Matkalla pysähdyttiin Åren hiihtokeskuksen juurella jäätelölle, hieno paikka varmasti talvellakin. Rajan ylityksen jälkeen tie alkoikin kivuta pikkuhiljaa ylöspäin ja istuin kamera sylissäni ja välillä kuvia napsien auton ikkunasta. Hyttysten määrä ikkunassa tosin meinasi vähän häiritä kuvausta. Norjassahan on tietullit ja maksut näkyvät selvästi merkattuina tietyillä teillä, mutta itse maksupaikkoja ei nähty. Onneksi maksettiin ne netin kautta jo kotimaassa. Kolme eri tunnelia mentiin, yksi tuntui pitkältä vaikkei ollut kuin nelisen kilometriä pitkä. Sää oli koko matkan ajan aivan upea auringonpaisteinen sopivan lämmin keli. Se näky kun tie mutkittelee vuorien välissä ja nyppylöillä näkyy lunta, oli hieno.

BJ5A2183_

BJ5A2191_

BJ5A2188_

BJ5A2415_

BJ5A2431_

Tronheimiin saavuimme 8 tunnin ajomatkan jälkeen, tosin pysähdyksien kanssa ja kilometrejä noin 650. Kello oli siellä kuten Ruotsissakin tunnin jäljessä, joten käsikello jäi Suomen aikaan ja kännykän kello paikallista aikaa. Majoituimme uudessa Scandic Lerkendal hotellissa, 21 kerrosta ja viihtyisät huoneet eikä liikenteen ääniä kuulunut sisälle, me olimme 13:ssa kerroksessa. Parkkipaikka meinasi tuottaa ongelmia, löytyi maksullisia, kun ilmainen parkki oli täynnä paitsi inva-paikat (joita runsaasti) eikä rehdit suomalaiset uskaltaneet niihin autoaan laittaa. Veimme siis parkkihalliin, joka halvin vaihtoehto. Ikkunasta huomasimme jossain vaiheessa, että nyt yksi paikka vapaana ja Minna juoksi äkkiä hakemaan auton parkkihallista, mutta kun hän saapui parkkipaikalle, paikka oli jo mennyt. Pesin sillä aikaa Ralphia ja kerkesin vielä melkein föönatakin, kun ihmettelin mihin hän jäi. No oli kuulema odotellut josko paikka vapautuisi taas, ei onnistunut sillä kertaa ja inva-paikalle auto sitten jäi. No jonkin ajan kuluttua taas huomattiin, että paikka vapautui, niin eikös Minna taas juossut alas ja sai kuin saikin auton oikeaan parkkiin, jäi parempi mieli ;). Iltakävelyllä löysimme vielä pankkiautomaatin hotellin nurkalta, niin saimme vähän kruunuja nostettua. Seuraavana päivänä kuulimme, että eräät eivät olleet saaneet aamulla hallista autoaan ulos vaan joutuivat särkemään portin, onneksi haimme omamme pois ajoissa. Hotellin monipuolisen aamupalan jälkeen lähdimme kohti suht lähellä olevaa näyttelypaikkaa.

IMG_2631_

Näyttelypaikka oli raviradan viheriöllä ja aamulla oli koirien kannalta kiva ilma, aurinkoinen, mutta ei vielä kuuma. Springereitä ja kultaisianoutajia oli ilmoitettu molempia 40 kpl. Olin ilmoittanut Ralphin valioluokkaan ja hienosti sijoituttiin toiseksi ja saimme sa:n, mutta ei sitten sijoitusta enää paras uros luokassa. Tuomarina toimi Aase Jakobsen, Norjasta. Arvostelu oli tosi nopeaa ja sen lukeminen oli hankalaa, kun kirjuri käyttänyt paljon lyhenteitä.

BJ5A2345_

Sitten jännättiin viereisessä kehässä kultaisianoutajia. Minnan Sonja oli kehässä niin kauniina ja tuomari tykkäsikin kovasti ja palkitsi sertillä, cacibilla ja Ropilla. Kyllä Suomessa on hienot kultaiset, kun vertasi tuolla nähtyihin. Isoja kehiä odotellessa aurinko alkoi jo lämmittää ja käristää nahkaa, olin onneksi aamulla jo varautunut rasvailemalla. Ryhmäkehien jälkeen pääsimme lähtemään taas tien päälle ja kohti Umeåta, pysähdyimme matkalla vielä Sollefteån pikkukaupungissa turkkilaisessa syömässä. Yövyimme hotelli Umeå sydissä ja sinne saavuimme puolen yön aikaan ja ennätimmepä vielä skoolata kuohuvalla Sonjan menestystä. Eikä kyllä tarvinnut unta houkutella kauan. Huoneeseen oli tuotu koirille oma vesikuppi ja peittokin, hienosti ajateltu koiraihmisiä. Maanantaiaamuna laivamme lähti klo 9 Ruotsin aikaa ja perillä Vaasassa olimme puoli 3 ja siitä sitten kotimatkalle. Kotona olinkin jo puoli 9 illalla. Ihana reissu vaikka omalle koiralle jäikin ne saamiset vielä odottamaan, mutta kannatti silti 2000 km istuskella. Uusia suunnitelmia vaan tekemään. Kotiinpaluun kunniaksi piti myös ne ilopomput tehdä, tällä kertaa saatiin jopa ikuistettua.

BJ5A2441_

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s