Kylmä näyttelypäivä oli tiedossa, kun aamulla aikaisin lähdettiin koti Mänttä-Vilppulaa, tällä kertaa kuskiksi lähti äitini. Matkalla vähän sateli, mutta onneksi näyttelypaikalla ei enää. Kehät olivat nurmikentällä, ja meidän kehä oli sillä laidalla kenttää,  jonne kivasti puiden alle sai teltat ja leirit pystyyn, no meillähän ei telttaa tietenkään ollut mukana, kun ajateltiin vaan piipahtaa näyttelyssä vaan kuinkas kävikään. 😉 Tuomarina oli uraansa aloittava oman rotumme kasvattaja Sanna Kavén. Mielenkiinnolla ja jännityksellä odotimmekin arvostelua. Ilokseni Ralph voitti ensin valioluokan ja sitten oli myös paras uros. Kuinka ollakaan Ralphista tuli lopulta myös ROP eli kun sitä vähiten odottaa, niin yllättyy iloisesti. Ralphin arvostelu ” Tyylikäs, urosmainen kokonaisuus. Erittäin kaunis ilme. Tummat silmät. Hyvin täyttynyt kuono-osa. Pitkä kaunis kaula. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä lantio ja häntä. Kokoon sopiva luuston vahvuus. Kauniissa näyttelykunnossa. Kaikilta osin tasapainoiset liikkeet. Erinomainen käytös.”

Olisi ollut kiva lähteä jo kotiin palelemasta, mutta tottakai sitä piti jäädä ryhmäkehiä odottelemaan, onhan se hienoa päästä juoksemaan aina isoonkin kehään. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme autolle parkkipaikalle odottelemaan lämpimään. Aurinko kyllä välillä paistoi, mutta ne tuulenpuuskat lisäsi kylmyyttä. Näyttelystä oli netissä suora lähetys ja liekö siitä johtunut, että vähän oli kehät myöhässä, mutta pääsimme sitten pyörähtämään kehässä, tuomari Kirsi Nieminen ei valinnut meitä jatkoon tällä kertaa ryhmässä, joten pääsimme kotimatkalle.