Ralphin aktiivi viikonloppu

Perjantai aamuna 15.5 suunnattiin jälkien tekoon Rautalammille, mejäkoe siis tiedossa seuraavana päivänä. Nyt olin valmistautunut ottamalla omat merkit piilomerkkausta varten mukaan, ostin puisia pyykkipoikia ja värjäsin ne oranssilla, niin helpottaa sitten opastusta ja tuli todettua, että vielä saa tiheämminkin niitä merkkejä laitella. Tehtiin pari jälkeä huolella ja kiirehtimättä niin kotona oltiin vasta 18 jälkeen illalla. Kotiin tultua olikin Ralphin morsian jo odottamassa ja nuoripari tapasi toisensa onnistuneesti. Jos kaikki menee hyvin, niin tiedossa olisi mahdollisesti sekä musta-valkeita että maksa-valkeita pentusia.

Lauantaiaamuna pitikin sitten olla jo 8 aikaan Rautalammilla. Ralphin toinen mejä-startti kyseessä. Koe oli kolmen tuomarin koe ja meidän kuuden koiran ryhmään tuli tuomariksi Olavi Nurmiranta. Arvonnassa saimme nro 5, joten Ralph sai vielä tovin odotella, kun itse kävin vielä opastamassa sitä ennen oman tekemäni jäljen.  Ralph oli taas intoa täynnä päästä jäljelle, tienvarressa nenä jo vipatti ja otti vainua. Mieleeni olin iskostanut, että jarruta jarruta ja omasta mielestä hyvin se onnistuikin vaikka oppaan mielestä menimme kuulema aika reipasta vauhtia. No ei mun jaloilla taida päästä hiljempaa, jälkinaru oli välillä ihan löysälläkin. Tuomari ei kyllä mitenkään vauhdista arvostelussa sitten maininnut, että ehkä se sitten ihan ok vauhtia oli. Maasto oli aika selkeää mäntymetsää, välillä paikoin kivilouhikkoa eli ihan ok kuljettava maasto. Kulmat olisi voinut mennä paremmin, mutta muuten olin erittäinkin tyytyväinen jäljestyksen kulkuun, muutamia tarkistuksia tehtiin, mutta pääasiassa ihan jäljen päällä. Kolmas osuus alkoi jo lähetä loppua, havaitsin jo kaadon krepit, mutta jostain syystä ihan lopussa Ralph sitten määrätietoisesti lähti etenemään vasemmalle eikä saanut tuuliapua kaadosta, joten tuomari joutui meidät palauttamaan jäljelle ja tiesin, että hukka tuli. No loppumetrit mentiin taas hyvin ja sorkka löytyi. Ähh, kyllä se kirpaisi lopun herpaantuminen, olisi ollut niin lähellä tosi hyvä suoritus, mutta näitä sattuu. Se kai tässä mejässä niin jännää onkin, että koskaan ei voi tietää mitä siellä jäljellä tulee tapahtumaan. Ralph ansaitsi autolla sitten herkkunsa ja pääsin itse purkamaan jälkeä merkeistä ja kokoamaan ajatuksia ja harmiani. Majapaikalle palattuamme ruokailimme ja aikamme odoteltua Krista saikin puhelun, että kotona yllättäen pentuja syntyy ja hän joutuikin lähtemään pikaisesti kotiinsa. Minä jäin odottamaan tulosten julkaisun ja ottamaan palkinnot vastaan. Estelle ja Ralph saivat molemmat saman pistemäärän 39 p, joka oikeuttaa 2. palkintoon eli molemmilla se yksi hukka alensi palkintosijaa yhdellä pykälällä.

Ralphin arvostelu: ” Ralph ohjataan jäljelle, jota se seuraa innokkaasti ja tarkasti aina toiselle kulmalle, jonka selvittää laajalla lenkillä. Kolmannella osuudella joitakin koukkausia jäljen sivuun, myös sorkan kohdalla eikä palaa omatoimisesti jäljelle – hukka. Osoitetaan jälki ja kaato löytyy, jota jää nuuhkimaan. Makaukset voisi merkata paremmin.”

a) Jäljestämishalukkuus 5/6 p

b) Jäljestämisvarmuus 8/12 p

c) Työskentelyn etenevyys 8/10 p

d) Lähdön, kulmauksien selvittämiskyky 10/14 p

e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3 p

f) Yleisvaikutelma 5/5 p

Yhteispistemäärä 39/50 ja 2. palkinto!

FullSizeRender

Kotiin pääsin sitten kuopiolaisen ystävällisen pariskunnan kyydissä ja sitten vaan koiran pesulle seuraavan päivän näyttelyä varten. Ehkä seuraavan kerran mietin, että kannattaako nämä yhdistetyt mejä-näyttelyviikonloput, nyt toinen sellainen peräkkän ja alkaa jo vähän tuntua.

Varkaudessa pidettiin kv-näyttely siis sunnuntaina 17.5 ja tuomarina Matti Tuominen. Sateen uhka oli tiedossa, mutta pelkällä pressulla häkin päällä selvittiin ja kylmää oli. Ralph voitti valioluokan ja paras uros luokkaan tuli lisäksi vain käyttöluokan voittaja eli muita sa:n saaneita uroksia ei ollut. Ralph tuli toiseksi ja sai vara-cacibin, taattua oranssia jälleen 🙂 Arvostelussa ”2.5-v erinomaista tyyppiä oleva uros, jolla riittävä raajaluusto. Hyvä runko & turkki. Pää voisi olla linjoiltaan hieman pidempi. Hyvä ylälinja & hännän asento. Sopivat kulmaukset & hyvä liikunta. Hyvä kehäkäytös & esitetään hyvin.” Saimme kutsun kasvattajaluokkaan ja ryhmämme sijoittui lopulta hienosti näyttelyn neljänneksi kauneimmaksi ryhmäksi.

Näyttelyn jälkeen sovimme vielä matkan varrelle treffit Ralphin morsiamen kanssa uusinta-astutusta ajatellen. Homma saatiin hoideltua ja vihdoin päästiin väsyneinä kotiin. Itsellä jalat tuntuivat jo aika raskailta ja ei tarvinnut unta kauan odotella, Ralphikin käpertyi onnellisena ja väsyneenä aktiivisesta viikonlopusta viereeni.

IMG_2534

Nyt viikolla alkupäivät kyllä ihan vaan lepäillään ja rentoudutaan. Koeilmokin lähti seuraavaan mejä-kokeeseen kesäkuulle, toivottavasti paikka heltiäisi. Tässä välillä näitä näyttelyviikonloppuja taas ihan kiitettävästi on tulossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s