Mejää ja näyttelyä 7-9.5.15

Pääsin kuin pääsinkin sitten mejä-kokeeseen peruutuspaikan kautta. Koeviikolla sain puhelinsoiton Kuopion kokeesta, että nyt olisi paikka vapaana ja tottakai olin heti valmiina menossa, olinhan tähän kokeeseen niin kovasti toivonut pääseväni. Ajattelin että olisi ehkä helpointa aloittaa vähän pienemmistä, tähänhän otettiin vain 4 koirakkoa, kun iltakokeesta oli kyse. Torstai-iltana sitten aloiteltiin jälkien teko 5 maissa iltapäivällä, koepaikka oli Kuopion Kurkimäessä.  Onneksi runsain sade oli jo tauonnut, mutta märkää oli. Minun tehtäväksi tuleva jälki olikin harmillisesti jo valmiiksi suunnistettu ja merkattu, tehtäväkseni jäi vain piilomerkkaus ja nuottien teko seuraavan päivän opastusta varten ja jälkiparini sitten veretti sen. Onneksi meillä oli mukana koetoimitsija, jolta sai pitkin matkaa hyviä vinkkejä. Olisi ollut tietty oppimisen ja kokemuksen kannalta hyvä, että olisin päässyt sen tekemään alusta alkaen ihan itse. Sitten tehtiin vielä jälkiparilleni jälki ja tässä vaiheessa alkoi jo hämärä tulla. Kotimatkalla kerrrattiinkin sitten näitä mejä-juttuja ja kotiin pääsinkin noin 12 aikaan yöllä, eikä meinannut uni tulla ihan heti silmään, sen verran perhosia jo vatsassa. En niinkään jännittänyt koiran kanssa menoa vaan sitä opastusta, että jos hävitänkin jäljen matkalla. Piilomerkkaustapoina käytettiin tuolla oransseja hintalappuja, jotka vähän huolestuttivat sateen kastelemassa metsässä, oransseja pyykkipoikia ja itsellä vielä valkeitakin mukana varmuudeksi ja kuitunauhaakin käytettiin. Parhaimpana pidin noita oransseja pyykkipoikia, ne näkyi hyvin. Nyt sitten alkaa puisten pyykkipoikien sprayaaminen, niin voipi ottaa omiakin mukaan kokeisiin.

Lauantaina sitten mentiin kokeen kokoontumispaikalle, jossa suoritettiin maksu ja katsottiin rekkarit ja rokotukset. Sitten siirryttiin maastopaikalle. Ylituomari Tuija Räisäsen puhuttelun jälkeen suoritettiin jälkien arvonta, minulle sattui heti numero 1 ja opastamani jälki oli heti nro 2.  Sitten tapahtui ampuminen, testattiin miten koirat suhtautuu laukaukseen. Koirat sidottiin siinä 6 metrin jäljestysnarussa puihin ja itse siirryttiin kauemmaksi pois koirien luota. Kaikki suoriutuivat tästä hyvin. Ralph oli jo tohkeissaan, kun valjaat sai päälleen, mutta rauhoittui istumaan ja odottelemaan kunnes opas oli vienyt sorkan paikalleen ja päästiin aloittelemaan. Hui, tästä se lähti. Alkumakauksen otti hyvin ja aika vauhdikkaasti lähdettiin matkaan, yritin kyllä itse mennä rauhassa, mutta sitten maasto muuttui tosi risukkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi, niin yritin vaan harppoa eteenpäin. Välillä tuntui, että miten tuosta pajukosta pääsee läpi, mutta siitä oli vaan sukellettava. En edes käärmettäkään nähnyt, kunnes kuulin, että tuomari huusi ”käärme”, hän oli hypännyt sen yli. Pysähdyin vähäksi aikaa koiran kanssa ja ilmeisesti olimme metrin päästä sen ohittaneet. Onnea tässä mukana, huh huh. Matka jatkui, ensimmäinen kulma meni tosi hyvin tarkasti. Olimme viikolla tehneet ohjeiden mukaan pelkkiä makuuharjoituksia, kun meillä ollut ongelmana se kulmissa nopea nuuhkaisu ja kiireellä matkan jatkaminen, niin nyt tuntui tosi hyvälle, kun se haisteli sen tarkkaan. Jostain syystä toisen kulman ohitti ja pienen pyörimisen jälkeen löysi sitten mistä jälki jatkuu, mutta kulma jäi huomaamatta. Lopussa kaatokin löytyi, näytti että ihan kuin loppu olisi mennyt sitten ilmavainulla, kun vähän alakautta tulimme kaadolle ja se kiinnosti. Koko matka meni hyvin maavainua käyttäen, spanielimaiseen tyyliin jäljen molemmin puolin mennen. Yleensä harjoituksissa on menty kyllä ihan jäljen päällä, mutta liekö vesisade sitten sen verran hajottanut hajua. No pääasia, itse olin tosi tyytyväinen ja ajattelin, että tulos taitaa tulla kuitenkin. Olin matkalla aivan sippi välillä, mutta vetoapua sain koirasta. Tuomari ei koko aikana puhunut eikä huomauttanut, joten ajattelin, että hyvä merkki sekin. Sitten vasta, kun suoritus oli ohi, niin mainitsi, että vähän voisi jarruttelua opettaa, hän kyllä pysyi vielä mukana, mutta tarkkuutta tulisi lisää, kun vauhti hidastuisi. Tätähän kyllä yritetty, mutta seuraavalla kerralla sitten yritetään paremmin.

Oman suorituksen jälkeen koira autoon ja viemään sorkkaa opastamalleni jäljelle. Energiapatukka suuhun ja vettä, että jaksaisin, huono kunto näköjään täytyy myöntää. Tuomari ei halunnut, että hänelle ilmoitetaan etukäteen tapahtumista jäljellä, joten sain sitten keskittyä vain piilomerkkien seuraamiseen. Onneksi tälle jäljelle sattui suht rauhallisesti menevä koira, niin hengityksenikin pääsi tasaantumaan ja matka sujui ilman ongelmia. Tämäkin jälki oli välillä aika haastava, pari isoa ojaa ja kaadettuja puita pitkin poikin. Kun koirakko saapui jäljen päähän, niin lähdin samantien purkamaan kaikki merkit pois matkalta. Keli oli koko päivän hyvä, viimeisen koiran lähdettyä jäljelle alkoi sataa ja ukkonenkin jyrähti ja salamoi, hämäräkin alkoi jo tulla. Sitten lähdettiin kokoontumispaikkaan ruokailemaan ja odottamaan tuloksia. Arvostelut luettiin ja tulokset julkistettiin, neljästä koirasta yksi sai nollan, mutta kolme koiraa sai sitten 1. palkinnon ja Ralph oli yksi näistä pisteillä 46/50 ja kaveri Estelle pisti vielä paremmaksi 48/50. Upea aloitus meidän parivaljakolta! Hienot lasiset palkinnot saimme muistoksi. Kello oli sitten jo taas 12 kun pääsin kotiin ja suoraan koiran pesulle, olinhan ilmoittanut Ralphin seuraavaksi päiväksi näyttelyyn, hullun hommaa, fööni laulamaan ja puoli 2 aikaan kaikki valmista yöpuulle.

Arvostelu: ”Lähtömakaus tutkitaan ja matkaan. Ralph jäljestää maavainuisesti jäljen molemmin puolin aaltoillen. Ensimmäinen kulma tarkasti ja työskentely tarkentuu lähes jäljen päällä. Toinen kulma takakautta ohi ja useita tarkastuslenkkejä tehden kolmannelle osuudelle. Jälleen aaltoilua jäljen molemmilla puolilla. Kaadolle tullaan hieman sivusta, jota jää haistelemaan. Hyvä jälkipari, vauhdin pudottaminen tuo lisää tarkkuutta jäljestämiseen.”

a) jäljestämishalukkuus 6/6

b) Jäljestämisvarmuus 10/12

c) Työskentelyn etenevyys 10/10

d) Lähdö, kulmauksien selvittämiskyky sekä tiedottaminen 12/14

e) Käyttäytyminen kaadolla 3/3

f) Yleisvaikutelma 5/5

Pisteet 46/50 AVO1!!

BJ5A1683_

Mikkelin näyttelyyn siis sunnuntaiaamuna suuntasimme äitini kanssa. Kehät alkoivat vasta iltapäivällä, joten ei onneksi tarvinnut aikaisin lähteä. Vettä sateli matkan aikana moneen otteeseen ja tuuli tarttui autoon vähän väliä. Näyttely pidettiin Rantakylässä hiekkakentällä ja saimmekin automme ihan kehän laidalle ja Ralph sai olla autossa lämpimässä odottamassa kehän alkua. Tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen. Ralph oli ainut uros, joka sai sa:n ja näin ollen paras uros. Narttua vastaan kisatessa tulimme sitten VSP:ksi ja pääsimme kotimatkalle. Arvostelu ” Hyvä koko ja mittasuhteet. Sopiva luuston vahvuus. Pää saisi olla pitempi ja jalompi. Pitkä kaula, hyvä rintakehä, eturinnassa tarpeeksi täytettä. Hyvä ylälinja. Voimakkaat takakulmaukset.”

IMG_1673_(Teija Vornanen)

 

Nyt sitten seuraavaksi Rautalammin mejäkokeet ja Varkauden näyttely eli taas koe-näyttely viikonloppu tiedossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s