MV-14 näyttely

Hienoa, että Suomeen saatiin taas maailmanvoittajanäyttely, edellisen kerran tämä ollut 1998. Silloin olin kultsupoikani Johanneksen kanssa ja nyt sitten edustamassa toista rotua Ralphin kanssa. Matkaan lähdimme Kristan kanssa jo torstaina iltapäivällä töiden jälkeen ja nappasimme Ralphin ja Enyan seuraksi vielä matkalta Helenan ja Vienon. Majoituimme Vantaalla Rantasipi Airport hotelliin. Hotelli oli meille uusi ja kyllä yksi parhaista, missä koirien kanssa ollaan majoituttu, erittäin koiraystävällinen. Hotellin ulkopuolella oli useita vesikuppeja ja sisällä kuppeja, joissa purutikkuja otettavaksi. Vastaanotosta myös tiedusteltiin tarvitsevatko koiramme pyyhkeitä. Huoneissa oli myös ilmastointi, joka näillä helteillä todella hyvä asia. Ilta menikin sitten rattoisasti viimeistelemällä koirien turkkeja.

Aamupala olikin lentokenttähotellin tapaan järjestetty alkamaan jo 4:ltä, no ei me ihan niin aikasin vielä menty, mutta puoli 6:n maissa kuitenkin, joten ei montaa tuntia tullut nukuttua. Syötyämme lähdettiin kohti messukeskusta, että oltaisiin hyvissä ajoin parkkipaikkaa etsimässä ja oven kahvassa kiinni, kun ovet aukeavat 7 aikaan.  Puoli 7 maissa oltiin jo paikan päällä ja niin oli aika moni muukin, joten jonossa odoteltiin puolisen tuntia. Kehän laidalle päästyämme koirat häkkeihin ja ei kun shoppailemaan. Paljon oli katseltavaa, kojuja oli tullut paljon ympäri maailmaa. Onneksi pidettin lompakon nyörit tiukalla ja ei tullut oikeastaan mitään herätteita osteltua.

Springerspanieleita oli ilmoitettu näyttelyyn noin 150, tuomarina toimi uroksilla  Marie Merchant Australiasta ja nartuilla englantilainen Sally A Leslie. Ralph oli ilmoitettu avoimeen luokkaan ja siinä saimme ollakin vaikka olikin valioitunut edellisenä viikonloppuna. Näyttelysäännöt olivat hieman erilaiset kuin mihin on tottunut. Kehä oli tilava ja alusta aina niin hyvä juosta, että Ralphikin pääsee kunnon vauhtiin ja meininkiin. Kyllä välittyi hihnan päähänkin Ralphin fiilis, ihana tunne. Yllätyin kyllä hieman, kun Ralph voitti oman luokkansa vaikka hienosti vedettiinkin. Kyllä pisti kädet tärisemään se tunne, kun koiran kanssa yhteispeli sujui, ei tullut rynnimisiä eikä pomppuja vaan edettiin vauhdilla eteenpäin. Tässä näyttelyssähän luokkavoittajat menivät jatkoon, joten pääsimme esiintymään vielä uudestaan. Ensin oli sertikilpailu, sitten vara-serti ja lopulta meidän vuoro mennä cacib-kilpailuun, jossa oli nuorten luokan voittaja, me avoimen luokan voittajana, käyttöluokan ja valioluokan voittajat. Taas juostiin ja cacib meni ruotsalaiselle nuorten luokan koiralle, tästä luokasta tuli sitten toiseksi sijoittunut kilpailemaan meidän muiden kanssa vara-cacibista. Sitten juoksun jälkeen sen sai ruotsalainen valioluokan voittaja. Ralphin arvostelu:” Lovely head & eye, kindly expression, good length of neck in the well lay back & shoulders, plessing proportion”. Hienoja sijoituksia tuli suomalaisille ja joitakin voittajatitteleitä, mutta Rop ja Vsp menivät ruotsalaiskoirille. Näyttely oli hyvin järjestetty ja taas upea kokemus. Sitten olikin aika lähteä hotellille lepäämään ja valmistautua seuraavan päivän englannin kuunteluun :). Hiukka piti juhlistaa aiemmin saavutettua valion arvoa ja tätä luokkavoittoa ostamalla leivonnaiset ja vähän kuplivaa! Täältä löytyy joitakin kuvia näyttelystä.  http://waterstars.kuvat.fi/kuvat/World+Winner+-14+Helsinki/

 
IMG_0499

20140811-192340-69820333.jpg

20140811-192340-69820615.jpg

Lauantaiaamuna lähdimme viemään Ralphia Tuusulaan Onnellinen koira hoitolaan, meillä itsellä oli vuorossa kansainvälinen springerspanieleiden symposium, joten en voinut sinne koiraa ottaa mukaan. Paikka vaikutti ihan kivalle ja hyvin se sinne jäi omaan häkkiinsä, kun oli koirakavereita ympärillä. Symposium pidettiin samassa hotellissa, jossa yövyimme. Paljon mielenkiintoisia luennoitsijoita ja aiheita rodustamme. 11 aikaan aloiteltiin ja 6:een asti illalla oltiin, niin paljon jäi vielä asioita keskustelematta, jopa ymmärsinkin jotain, vaikka kaikki keskustelu käytiin siis englanniksi. Päivän päätteeksi haimme Ralphin pois hoitolasta ja ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin, vaikka olikin vähän jännittävää jättää se sinne aamulla (minun vauveli). Kotiin pääsimme puolen yön aikaan väsyneinä, mutta tyytyväisinä kivasta onnistuneesta reissusta.

 

20140811-191417-69257084.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s