Murheellinen päivä

Pelkäämäni tiistai eli Albertin silmäkontrollipäivä oli edessä ja matkasimme Kuopioon ukkoskuuron saattamana. Vettä tuli kaatamalla ja matelimme moottoritiellä, autoja pysähtyi pitämään sadetta, mutta meidän oli jatkettava vaan matkaa. Eläinlääkäri kävi odotushuoneessa pikaisesti katsomassa silmät jo alustavasti ja totesi ettei hyvälle näytä ja sanoi ettei oikein mitään muuta tehtävissä kun täysilääkitys jo päällä. Siinä vaiheessa alkoi kurkkua kuristaa vaikka olinkin jo monta viikkoa yrittänyt henkisesti valmistautua huonoihin uutisiin. Vähän ajan päästä pääsimme tutkimushuoneeseen ja katseli lampuilla silmiä ja silmänpaineet mitattiin ja nyt lääkityksestä huolimatta paineet hiljalleen nousussa ollen nyt 46:n paikkeilla. Silmät olivat myös enemmän pullistuneet kuin viimeksi. Lääkäri tuumasi, että voisi vielä jatkaa hoidolla pari viikkoa, silloin päätin ja sain jotenkin sanottua itkultani, ettei kiusata enää vaan halusin päästää Albertin vapaaksi pimeydestä, kivuistahan ei tiedetä oliko vai ei, arat silmän seudut olivat kuitenkin. Kaikki sujui rauhallisesti ja sain Albertin kotiin lepäämään kavereidensa viereen rakas daminsa kainalossaan.

Virallista diagnoosia ei saatu, kun virtauskulmia ei voinut enää mittailla, mutta kyllä silmät ulkonäöltään viittasivat glaukoomaan, vaikka matalapaineinen oli siinä vaiheessa kun näkö meni.

”Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on.”

20.10.2004-29.7.2014

20140730-212650-77210063.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s