Tuurin näyttely

Sunnuntaina 25.5 Aamuvarhaisella lähdettiin ajelemaan kohti Tuurin näyttelyä, kyydissä Ralph, Estelle ja Ada-mummo. Auto täynnä tavaraa sateen uhkan vuoksi. Pientä tihkutusta olikin saavuttuamme paikalle, mutta sitten vähän ennen rotumme alkua alkoi aurinko taas lämmittää niin, että hikihän siinä tuli jo pelkällä istumisella. Tuomarina toimi Viveca Lahokoski, jolla erit ja sa:t on aika tiukassa. Ralph olikin omassa nuorten luokassaan yksin, sai ERI:n ja myös SA:n. Paras uros luokassa meitä olikin sitten vain kaksi koiraa ja pitkän pohdinnan ja juoksutuksen jälkeen sijoituimme toiseksi ja saimme varasertin.  Arvostelumme oli hieno: ”Erinomaista tyyppiä, tyylikäs, erinomaiset mittasuhteet omaava uros, täyteläinen kuono-osa. Hyvät kulmakaaret ja otsapenger. Erinomainen kaula. Korkea säkä ja hyvä selkälinja. Erinomainen rintakehän tilavuus. Erinomaiset takakulmaukset, melko runsas turkki. Erinomainen ryhti ja ulottuvuus sivuaskeleessa. Tyylikäs kokonaisuus.”

Nartuissa tiukka linja jatkui ja myös siellä vain kaksi koiraa sai SA:n. Näistä neljästä SA:lla palkitusta koirasta muodostui rotunsa paras kasvattajaluokka. Kristan Ada-mummo oli rotunsa paras veteraani ja Estellekin pärjäsi hyvin. Kasvattaja-Tarjan ollessa rop-koiransa kanssa kehässä ja Krista Adan kanssa omassa veteraanien kokoomakehässään, minä ja Mira jäimme neljän koiran kanssa kahdestaan taas kasvattajaryhmien kokoomakehään.  Oh nou taisi päästä suusta useamman kerran, kun tuomari alkoi käydä ryhmiä läpi ja laittoi myös juoksemaan. No eihän siinä auttanut kun kaksi koiraa käteen kummallekin ja menoksi, huh huh, taidettiin me selvitä ihan kunnialla. Lopulta jokainen koira sai oman esittäjänsä ennen isoon kehään marssimista ja siellä pistettiinkin sitten parastamme ja voitimme kaikki muut ryhmät eli kasvattaja Adamant´s oli Bis-1! Ukkonen oli alkanut jo lähestyä uhkaavasti, joten äkkiä teltta kasaan ja autolle. Autolle päästyämme alkoikin sitten vettä tulla oikein kunnolla. Koirat autoon ja sitten Tuurin kyläkauppaan katsomaan onko paratiisi vai mikä. Ruokailemaan toki ensin Onnenkiveen ja sitten shoppailua. Paluumatka sujuikin sitten salamoita katsellessa ja muita vilkkuvia sinisiä ja punaisia valoja 🙂 Ennätettiin vielä jännäämään Suomen jääkiekkopeliäkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s