Ihmeellinen tämä maaliskuu, lunta ei enää nimeksikään ja toivotaan, että ei enää tulekaan. Ihania lenkkejä joka päivä metsikössä päästy tekemään. Tällä viikolla kolmena päivänä emäntä istunut vielä pilkillä, mutta nyt taitaa sekin ihanuus olla jo ohi. Ensimmäinen riistakosketus tälle vuodelle saatu, kun naapurin ikkunaan oli lentänyt pyy ja ystävällisesti enoni kiirehti puhelinsoiton saatuaan katsomaan tilannetta ja toi sitten henkensä menettäneen pyyn mukanaan minulle. Pyy oli vielä lämmin ja en heti malttanut pistää pakkaseen vaan pitihän sitä vähän treenaillakin. Kuvattiin saalis tottakai 🙂