Pärnun näyttelymatka

Pitkään odotettu reissu ja Ralphin ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Viroon Pärnun kauniiseen kaupunkiin heinäkuun alussa 6-7.7. Lähdimme matkaan Kristan, Ilonan ja Enyan kanssa perjantaina puolilta päivin, että ennätetään hyvin 19.30 lähtevään laivaan. Hyvin ennätettiin vaikka tehtiinkin Helsingissä vähän cityajelua, ehkäpä vältyttiin näin pahimmalta ruuhkalta, mitä lie navigaattorit sekoilleet vai oliko syy niiden käyttäjissä, mutta tulipa eduskuntatalo ja muutama muu nähtävyys nähtyä satamaa etsiessä.

Mukavasti sujuneen laivamatkan jälkeen alkoikin sitten se jonottaminen, että päästäisiin Tallinnan satamasta pois. Tuntui, että jonot ei vedä kuin muutaman metrin aina, kellon ollessa jo yli 10 kun vihdoin liikennevaloista päästiin eteenpäin ajelemaan kohti Pärnuta. Mielenkiintoinen ajomatka olikin, kun rekatkin ohittelivat meitä valoja vilkutellen. Hotelliin Vesiroosiin saavuimme 12 maissa, hotelli vaikutti heti mukavalle ja huoneet olivat todella tilavat. Kaikki olimme väsyneitä ja valmiita nukkumaan, paitsi yksi matkustaja. Ralph tuumasi varmaan ettei tänne nukkumaan ole tultu ha aloitti oman shownsa. Enpä osannut varautua tähän, kun yleensä reissannut hyvin, että olisin häkin ottanut autosta mukaan sisälle. Alkoi tavaroiden hulvaton kantaminen kengistä lähtien ja kaikki tavarat oli minun, ei yksikään Kristan. Yö meni siis meiltäkin levottomasti kun koko ajan piti pomppia sängystä ylös. Jossain vaiheessa Ralph kieputti itseään vielä pitkiin verhoihinkin. Krista taisi loppuyöstä ottaa Ralphin sitten tiukasti kainaloonsa, jossa sen oli pakko rauhottua.

Aamulla herätessä olikin yllätys ikkunasta katsoessa, meillä oli uima-allas. Jokaisesta huoneesta lähti ovi yhteiselle terassille, josta pääsi suoraan altaaseen ja kyllä siellä uimareita kävikin. Aamupalan jälkeen lähdettiin näyttelypaikalle, kilometrin matka vain. Aurinko paistoi lämpimästi ja kavalasti ja ihomme vähän kärähtikin päivän aikana.

Kaikki paikalla olevat springerit olivat tulleet suomalaisia kisakumppaneita. Tuomari oli venäläinen Oleg Vasiljev  ja arvostelu oli myös venäjänkielinen, joten ei aavistustakaan mitä siinä oli sanottu. Ralph voitti junioriluokan sa:lla ja sai ensimmäisen Viron juniorisertin ja oli myös Rop-juniori. Paras uros luokassa sijoittui upeasti toiseksi. Esitimme myös kasvattajaluokan Rop:ksi, kun teamimme oli saanut paikalle neljä koiraa, Ralph, Ilona, Enya ja Pippa. Ralph osallistui Bis-juniorikisaan, jossa ei sijoitusta eikä myöskään kasvattajaluokalle sijoitusta vaikka pääsimmekin 8:n joukkoon.

Näyttelyn jälkeen alkoi jo olla nälkä ja lähdimmekin etsimään vieläkö tuttu ruokapaikkamme parin vuoden takaa olisi entisellä paikallaan. Ja olihan se, Rimi kaupan yhteydessä oli aivan ihana pikku kahvilan tyyppinen paikka, jossa parhaat pastat ja smoothiet. Massut täysinä suuntasimme hotellille ja ajateltiin ottaa pienet nokoset 18 maissa, mutta kuinka kävikään, herättiin vasta 22 aikaan. No siinä sitten yhdet siiderit, koirat pissille ja oikeille unille, jopa Ralph asettui hyvin, niin saatiin kunnon unet.

Toinen näyttelypäivä valkeni myös aurinkoisena. Tuomarina oli ruotsalainen tuomari Lars Widen. Ralph voitti taas luokkansa sa:lla ja sai toisen juniori sertinsä ja oli Rop-juniori ja sijottui paras uros luokassa kolmanneksi hienolla arvostelulla: ”Nice junior with correct proportions, nice clean head with short muzzle.Excellent topline, well angulated, correct shoulders, moves nicely, ok. coat and nice colour”. Kasvattajaluokkamme oli Rop samalla kokoonpanolla. Loppukilpailuissa oli ensin Ralphin vuoro kisata juniorikisassa suuressa joukossa. Ralph esiintyi ja juoksi niin hienosti, että tuntui hienolle hihnan toiseen päähänkin. Tuomari poimi ensin useita koiria jatkoon ja me päästiin myös, sitten taas pudotti joitakin pois ja juoksutti vielä edestakaisin ja poimi meidät taas jatkoon neljän joukkoon. Oli jännittävää odottaa joka sijoituksen kohdalla milloin meidän nimi sanotaan, en voinut uskoa kun meidät kuulutettiin sitten voittajiksi. Ralph oli siis Bis1-juniori. Kuvauksen jälkeen juoksujalkaa teamikavereiden joukkoon ja sitten heti mentiinkin kisaamaan kauneimmasta kasvattajaluokasta. Ja meidän joukkue voitti, Bis1-kasvis! Ei jääty paljoa tuulettelemaan kun piti jo kiiruhtaa kohti Tallinnaa parin tunnin ajomatkalle. Helsingin päässä taas navigaattorit pelleilivät, ei meinattu päästä sieltä pois, taisi 50 min kulua ennen kuin päästiin pois kaupungista. Kellon ollessa 2.30 vihdoin ja viimein kotipihassa, ihana reissu ja ei kun uutta suunnittelemaan.

7986_4299088654740_303289910_n

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s