Rickyn kanssa ollaan hurahdettu nyt agilityn harjoitteluun. Jonkin verran hankittu omia esteitä ja Vilanderin kirjan oppien mukaan treenailtu ja suurin osa esteistä on nyt tuttuja. Suonenjoella alkaakin toukokuussa kurssi, jonne innokkaina oppilaina mennään. Ricky on aivan ihanteellinen harrastuskaveri, todella oppivainen ja tekee melkein mitä vaan siltä pyydetään. Ensi kertaa nähdessään tunnelin ja pussin niin ei kun läpi vaan turhia haistelematta mitä ne on, samoin keinulla ei epäröinyt hetkeäkään. Tykkäänkin Rickyn luonteesta juuri harrastusmielessä kovasti, mikään ei hetkauta ja kaikki tehdään täysillä. Olenkin aina sanonut, että namilla se varmaan kiipeäisi vaikka puuhun jos pyydetään 😉 Kisatavoitteita meillä ei ole, ei paineita vaan kivaa tekemistä yhdessä!

Toko meillä on ollut jäähyllä, kun rupesi tuo seuraaminen häiritsemään juoksemista jo näyttelyissä ja tätä työstämme edelleenkin, liian hyvä kontakti ei ole aina hyvästä .Tai ehkä mä en vaan siedä jos koira juostessaan tykkää katsoa mua 😉 Kun saisikin tuon juoksun mitä esittää kotona harjoituksissa siirrettyä sinne kehään, jospa joskus…. Nyt kun metsästä on lumi sulanut, pitäisi aloittaa verijälkien teko, se on Rickyn lempparijuttu. Saa nähdä josko tänä kesänä/syksynä päästäisiin kokeisiinkin, yksin ei osaa lähteä ja tarviisi jostain koekaverin, joka osaisi suunnistaa.

Paljon on suunnitelmia mitä haluaisi Rickyn kanssa tehdä, se ”ammatinvalinta” on vielä kesken. Näyttelyt ovat tänä vuonna vähän vähemmällä ja ladataan akkuja kaiken muun kivan parissa.