Tromssan upea reissu 2017

Olihan se taas lähdettävä kokeilemaan onneamme Norjaan, metsästämään puuttuvaa sertiä ja tällä kertaa Tromssaan. Lähdimme matkaan jo perjantaina 16.6 heti töiden jälkeen iltapäivällä kohti Kemiä, ensimmäiseen etappiin ja yöpaikkaan hotelli Cumulukseen. Illalla vähän koiran hapsujen pesua ja muuten viimeistely jätettiinkin seuraavaan iltaan. Monta kertaa oli tullut seurailtua viikon aikana säätiedotuksia eri paikkakunnille ja uhkaavasti sadetta luvattu ja näinhän se lauantaiaamuna sitten satelikin, kun juoksentelin hakemassa autolta koirien kura-asuja, että päästiin aamulenkille. Matkaan lähdettyämme keli sitten selkenikin ja 20 astetta lämmintä koko matka Kilpisjärvelle asti. Kemistä lähdettyämme jouduimme suunnittelemaan reittiä uudestaan, kun kuulimme, että matkalla on tietöitä pitkälläkin matkaa Kolari-Muonio välillä ja löysimmekin kiertotien Ylläksentien kautta, josta iloksemme löytyi Jounin kauppa Äkäslompolosta, tuo pohjoisen Keskinen. Pysähdyimme siinä ruokailemaan ja ottamaan kuvia maailman suurimman poron kanssa.

Äkäslompolo

Pieni pysähdys vielä Sannan putiikissa, kun näimme tienvarrella kyltin, että kahvi ja munkki 0.50 e, ilmeisesti kahvihammasta jo jomotti ja näin pysähdyttiin. Putiikissa olikin kaikkea kivaa matkamuistoa ja löysin kuksat kotiinviemisiksi, sai siihen vielä nimet poltettuna, näistä olin haaveillut monta vuotta tuonne meidän kodalle. Kannatti pysähtyä.

Matkalla nähtiin paljon poroja, jotka rauhallisesti ravasivat ajotiellä tai ruokailivat rauhassa tienpientareella. Näitä oltiinkin odoteltu, kun edellisellä Norjan reissulla nähtiin vain yksi, niin nyt nähtiin tällä reissulla ihan laumoittainkin pienine vasoineen. Kilpisjärvelle saavuttiin noin ilta 7 maissa, olimme käyneet siinä välissä jo Kilpishallin kaupassa tekemässä eväsostokset ja vaihtamassa valuuttaa ja sitten etsiskelimme suurta putousta rajan tuntumassa Norjan puolella, joka kuulema kaikkien sinne menevien olisi nähtävä. No ei löydetty, ehkä jos joskus tuonne päin vielä mennään, niin sekin paremmilla koordinaateilla löydetään. Majapaikkana meillä oli Saana-tunturin vieressä oleva Kilpisjärven Retkeilykeskus, mukavat olivat pikkumökit. Iltamaisemat olivat huikeat, Kilpisjärvi vielä jäässä ja tuntureilla lunta.

Sunnuntaiaamuna olikin herätys jo kukonlaulun aikaan, 4 jälkeen soi kello ja siitä sitten noin tunnin päästä lähdimme ajelemaan kohti Tromssaa, noin 160 km olisi matkaa. Rajalla kelloa saikin kääntää tunnin taaksepäin, joten hyvissä ajoin olimme liikkeellä. Matkalla oli muitakin näyttelyihmisiä, joten letkassa ajeltiin osan matkaa. Poroja näkyi taas paljon metsiköissä ja pelloilla, mutta yksi poro meinasi väkisin hypätä auton alle, kun syöksyi vauhdilla tielle ja vain äkkijarrutus esti kolauksen. Huh, pikkasen säikäytti, kun yleensä ne ei noin poikkoile. Maisemat oli ihan huikeita, vuoria, korkeuseroja ja niitä rotkoja (jotka ahdisti 🙂 ), puroja vuorten rinteillä, kyllä niitä olisi ihastellut enemmänkin. Kameralla tuli kuvailtua, mutta ei nuo maisemat oikein välity kuvien kautta, kyllä ne on jokaisen itse koettava. Näyttelypaikalle saavuttiin noin 7 maissa ja kehät alkaisi 9:n jälkeen, joten hyvin saatiin auto parkkiin ja kävimme häkitkin viemässä valmiiksi kehän laidalle hyvissä ajoin. Telttakin oli mukana, mutta ei viitsitty sitä edes pystyttää, kun ei välitöntä sateen uhkaa ollutkaan.

Tuomarimuutokseksi oli tullut norjalainen Leif-Herman Willberg. Suomessa olemme Ralphin kanssa hänellä olleet ja tuntui silloin tykkäävän ja tykkäsi kyllä edelleenkin. Ralph voitti urokset saaden cacibin ja nyt sen himoitsemani Sertin, jolla siitä tuli sekä Norjan että Pohjoismaiden valio. Jippii!! Nartuissa sitten kisakaverimme Charlotte oli paras narttu tullen myös Norjan valioksi ja näin pääsimme vastakkain kisaamaan. Ralph oli sitten lopulta Rotunsa paras.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että jos sattuisi niin hyvin, että pärjätään, niin emme jäisi ryhmäkisoihin ja näin sitten lähdettiinkin ajelemaan pitkää kotimatkaa pienin pysähdyksin, Norjan puolelta löydettiin vielä kiva pieni vesiputous, jossa tietysti piti koirat kuvata menestyksen kunniaksi. Kilpisjärvellä vaihdettiin vielä Norjan kruunut pois ja syönnin jälkeen nokka kohti Aavasaksaa, seuraavaan majapaikkaan Aavasaksa Experienseen. Täällä olimme yöpyneet joskus vuosia sitten Ruotsin reissulla ja pienin muutoksin oli ihan kivat mökit nämäkin. Maanantain olimme joutuneet ottamaan vapaapäivät töistä ja se menikin sitten kotimatkaan, lähdimme mökiltä noin 11 maissa ajelemaan, kävimme Haaparannassa kaupassa ja Uljualla taas pakolliset koirien kuvaukset ja lettukahvit ja siitä kotiin, niin kello oli jo yli 7. Paljon oli istumista autossa, joka tuntui, mutta ihanaa, nyt ei tarvitse ihan heti noin pitkiä reissuja tehdä vaikka kivaa olikin.

Kuvia tästä reissusta löytyy täältä.

Ralphin tyttö Luna Adatza´s Finally A Queen oli käynyt viikonloppuna match showssa molempina päivinä ja oli molemmissa Bis1. Onnea! Luna kävi myös kesäkuun alussa Kauhajoen näyttelyssä saaden Sertin ja ollen Vsp! Onnea Teija ja Luna! Viljami Adatza’s Renaissance All Over käynyt myös match showssa ollen Bis3! Mejä-kokeissa ovat käyneet Ralphin lapsista poika Rocky Wildomars Real Treasure ensimmäisessä kokeessaan AVO3 ja tytär Moira Greengrass Forbidden Romance niin ikään ensimmäisessä kokeessaan AVO2, siitä se lähtee, kohti vaan uusia kokeita.

Moletai, Liettuan reissu

Liettuaan lähdettiin Ralphin kanssa ihan vaan maskotiksi Charlottelle ja Kristalle, tykätään reissata ja oli kivaa taas välillä päästä bussireissulle. Reissuun lähdettiin jo tiistaina aamusta, kävimme katsomassa Ralphin poikaa Elvistä Mikkelissä ja sieltä sitten ajeltiin Espooseen katsomaan Jade-tyttöä. Oli kiva nähdä miten hienosti pentuset ovat kehittyneet. Jaden luona käytiin vähän lenkkeilyttämässä koiria pellolla, niin jaksavat sitten matkustella. Espoosta ajeltiin sitten Lahteen, jossa yövyimme Cumulus hotellissa. Autot sai jätetty hyvin viileään parkkihalliin, niin koirat saivat olla autossa sen ajan, kun kävimme syömässä todella hyvää ruokaa ravintola Martinassa. Illalla vähän koirapyykkiä ja siinäpä sitten huomasin, että Ralphin karvoihin kumilenksut ”pissikarvoihin” jäi kotiin, joten seuraavana päivänä ennen lähtöä oli vielä poikettava lähellä olevassa eläinliike Karvapallossa ostoksilla. Keskiviikkona huoneen luovutuksen jälkeen klo 12 lähdimme käymään vielä Roni-pennun luona kylässä ja sieltä sitten odottelemaan bussikyytiä Kärkkäisen tavaratalon pihalle, jonne automme sai jäädä parkkiin. Bussin pakkaaminen alkoi klo 18.15, häkkien lastaaminen auton sisälle ym. Aika paljon ihmisiä lähtikin Lahdesta jo kyytiin ja matkalla vielä parissa kohtaa pysähdyttiin ennen Helsinkiä ja satamaa. Laivamme Tallink Megastar lähti klo 22.30, pari tuntia kesti matka ja bussiin takaisin päästyämme ajelimme noin 10 km, jossa pidimme sitten koirien pissatustauon. Sitten alkoikin pitkähkö ajomatka yötä vasten ja ihmeekseni sainkin nukuttua ihan hyvin. Ehkä vastaisuutta varten täytyy ostella mukavampi tyyny. 🙂 Torstaiaamulla olimmekin sitten Latvian ja Liettuan rajalla, jossa pysähdyttiin ostamaan ilmeisesti joku lipetti liittyen tietulleihin. Sitten kuului rysähdys (olimme toiseksi viimeisessä penkkirivissä) ja kas bussimme perään oli ajanut rekka, ilman kuskia tosin, koska rekan kuski oli samassa jonossa kuin matkanjohtajamme. No onneksi bussiimme ei tullut mitään vahinkoa, rekkaan vaan. Perillä Vilnassa olimme puoli 11 maissa ja yövyimme hotelli Green Parkissa. Ihan kiva ja siisti hotelli, mutta pieni miinus oli kiineä suihku, joka kyllä tiedettiinkin etukäteen, niin osattiin varautua. Ennen hotelliin menoa jouduimme vielä allekirjoittamaan lapun, jossa oli mitä ei saa tehdä, esim. mennä koiran kanssa hissiin. Ilta vierähtikin sitten leväten ja akkuja lataillen sekä koiria puunatessa. Punkeista oli varoteltu ja niitähän löytyikin heti ekana iltana yksi kuollut turkin alta, olinhan etukäteen antanut Nexgard tabletin.

Perjantaina saimme koirat vietyä autoon aamupalan ajaksi ja sitten alkoikin tunnin matka näyttelypaikalle Moletaihin, se oli vanha lentokenttäalue. Meillä itsellä ei ollut telttaa mukana raahattavana vaan olimme sopineet kavereiden kanssa, että pääsemme heidän telttaansa koko viikonlopun ajan. Tavarat pystyi jättämään yöksi paikalleen, joten ei tarvinnut niitä raahailla edestakaisin. Ensimmäisenä päivänä oli vuorossa erkkari, Bird Hunting show. Tuomarina Siret Lepasaar Virosta. Kehät olivat hieman epätasaisella nurmikolla, mutta Ralph liikkui ihan kivasti ja oli lopulta Vsp, sai sertin ja Club Winner -17 tittelin. Charlotte sai myös sertin tässä näyttelyssä. Eläinlääkäriä saikin kytistellä moneen otteeseen, että saisi koirapassiin madotusleimaa, huonosti oli tavoitettavissa joka päivä ja onneksi saimme asian hoidettu jo perjantaina pienellä odotuksella. Bussimme palasi vasta klo 19 hakemaan meitä, joten päivälle tuli pituutta. Koirat nukkuivat tyytyväisenä häkeissään, mutta meillä ihmisillä oli niin kylmä. Onneksi tuli otettua bussista viltti mukaan, oli todella tarvetta sille, tuuli kylmästi ja taivas oli ihan pilvessä. Olikin ihanaa päästä sitten hotellille ja illalla olikin sitten aihetta vähän skoolata.

Lauantai olikin hieman lämpöisempi päivä, mutta edelleen viileää ja tuntui, että kurkkuun koskee ja pitikin ottaa Buranaa naamaan. Nyt kehämme oli sijoitettu vähän kauemmaksi teltasta ja kokosimmekin häkit mukaan ja menimme kehän laidalle odottelemaan tuntia ennen. Tuomarina toimi virolainen Marko Lepasaar. Näyttelyssä oli jaossa Balt Winner tittelit jaossa. Ralphilta puuttui nyt se normaali vauhdikkuus ja mentiin sillai ihan ok, ehkä väsymystä oli hiukkasen. Ralph sai excellentin, mutta jäi luokassaan toiseksi, joten näyttelymme oli siinä, luokkavoittajat vaan jatkavat. Nyt jännättiin sitten Charlottea ja se voittikin nartut ollen Vsp ja saaden toisen sertin, cacibin ja tittelin. Hieno saavutus. Veimme sitten koirat telttaan suojaan ja pääsimme syömään, löysimme alueelta todella hyvän ruokapaikan, jossa kävimmekin joka päivä. Bussi haki meidät viiden maissa ja illalla olikin vielä huoneen siistimistä, jostain syytä tämän huoneen kokolattiamattoon tarttui tosi paljon karvaa ja ei voitu siihen kuntoon sitä jättää, joten kaupasta piti hankkia ikkunalasta, jolla raaputimme koko maton läpi. Eipä ole ennen vastaavaan jouduttu. Sunnuntaina sitten aamusta olikin otettava kaikki tavarat mukaan tästä majapaikasta ja pakattava vain vähäinen määrä tavaraa viimeistä yötä varten matkalla.

Sunnuntain näyttelyssä oli tuomarina valkovenäläinen Andrey Kisljakov. Hän ei pahemmin koiria käynyt läpi käsillään eikä kauaa tarvinnut seisottaakaan. Ralph oli nyt paremmassa iskussa kuin edellisenä päivänä ja voittikin luokkansa saaden sertin ja lopulta sijoitus toinen vara-cacibin kera. Charlotte loisti kuten edellisenä päivänä ja pääsimmekin anomaan paikan päällä Liettuan valion arvoa kolmannella sertillä. Päivä oli tosi kuuma, taisi joku sanoa 27 astetta ja ihoa alkoi kuumottaa, joten varjopaikkaa olisi löydyttävä, kun telttaa ei ollut enää käytettävissä. Bussi saapui neljän maissa ja viiden jälkeen pääsimme jo matkaan. 2-3 tuntia ajeltiin ja saavuimme Latvian Bauskasiin, jossa kauppa- ja syöntireissun jälkeen pääsimme hotellille Sia Berzkalniin. Ihan viihtyisä hotelli tämäkin näin koirien kanssa. Kyllä oli väsynyttä porukkaa ja ei tarvinnut unta houkutella. Maanantaiaamuna sitten lähdettiin 8 aikoihin ajelemaan kohti Tallinnaa. Rajan tuntumassa pysähdyimme vielä halpojen viinaksien ostoon, ne kuka halusi, me päätimme kuitenkin ulkoiluttaa tässä vaan koiria. Ehdittiin vielä käydä syömässä satamassa ennen laivaan menoa ja käyttää koiria jalottelemassa. Laivamme Tallink Star oli vähän myöhässä, johtuiko sitten Helsingin päässä olleesta poliisioperaatiosta Megastarilla vai mistä, mutta klo 19 maissa olimme perillä Helsingissä. Siitä sitten porukkaa pudotellen lähtöpaikkoihin ja Lahteen saavuimme noin klo 21. Auton pakkausta, iltapalan ostoa, koirien syöttöä ja matkaan kotia kohti, kotona olimme vähän ennen 1 yöllä.

Olihan mukava reissu, tuli nauraa rätkätettyä monen vuoden edestä, kiva reissuporukka. Näiden monien bussireissuvuosien aikana koettuna tosin monet koirat olivat ihmeen haukkuvia ja räyhäävän oloisia useassa rodussa. Todettiin vaan, että kylläpä meillä oli kunnon reissukoirat, niin helppoja. Flunssa tuli tuliaisiksi johtuen ehkä paleltumisesta ensimmäisenä päivänä tai sitten bussin ilmastoinnista. Kivaa oli ja reissua taas pukkaa piakkoinkin.

Viikonlopun aikana saimme jännittää myös Suomen kehissä olevia kasvatteja ja Ralphin lapsosia. Raumalla Ralphin tyttö Ulla Lo’cust Dreaming Fantasy oli Rop saaden sertin ja tullen myös Suomen valioksi! Onnea Tuija ja Ulla. Samaan aikaan Kerimäellä Ralphin tyttö Luna Adatza’s Finally A Queen sai toisen sertinsä ollen Vsp! Onnea Teija ja Luna.

Mejän aloitus

Olipa vihdoinkin kiva päästä Ralphin kanssa aloittelemaan mejää tälle vuodelle. Rautalammin kokeet pari viikkoa aikaisemmin peruttiin lumitilanteen takia, joten Nilsiästä aloitettin ykkösten metsästys. Hyvää poutasäätä luvattiin koko viikonlopun ajaksi, ei kuitenkaan vielä onneksi hellettä. Lauantai-aamuna kokoontuminen oli klo 10 Nilsiän Lastukoskella. Voittajaluokan koiria oli 2 ja avoimessa luokassa 4. Sain parikseni avoimen luokan kisaajan, joten tehtäväksi meidän parille tuli tehdä voittajaluokan jälki sekä avoimen luokan. Ei tulisikaan mikään pitkä päivä, näin ainakin ajateltiin. Jälki, jonka sain tehtäväksi eteni alkuun hyvin kompassin suuntien mukaan, välillä kompassi tuntui tosin ottavan jostain häiriötä, mutta onneksi aina varavehje mukana kaverilla. Ihan selkeää hyvää maastoa oli, sen suhteenkaan ei ongelmaa. Tarkistus kännyn karttaohjelmasta, johon en yleensä hirveästi ole uskaltanut luottaa, niin näyttikin meidän olevan kolmannella osuudella väärässä paikassa, kun suunniteltiin kulman tekoa neljännelle osuudelle. Matkojen mitat ja kompassiin asteet tarkistettiin majapaikassa vielä muunkin henkilön toimesta, pitivät olla oikein, mutta jotain outoa matkan aikana tapahtui. No ei auttanut, kun soittaa toimitsijalle ja pyytää neuvoa ja päädyttiin, että otetaan varajälki käyttöön. Se tunne, kun lähdet purkamaan samaa reittiä takaisinpäin jäljeltä merkit pois, epäusko, että miten voi käydä näin. Tällaisten takia tietysti varajälkiä onkin aina olemassa. Tässä tietysti aikaa tuhraantui ennen kuin olin lähtöpisteessä. Siirryttiin sitten vähän matkaa eteenpäin varajäljelle, kun saatiin kokenut ihminen vielä mukaan, joka juuri siihen maastokohtaan on tehnyt jäljen ennenkin, se kun oli tarkkaan aseteltava teiden väliin, että osuudet tulevat kuitenkin tietyn mittaisiksi. No ennen tuota kuitenkin automme jäi pienellä kärrytiellä kiinni johonkin pieneen puukantoon yritettyämme kääntyä ja helmapelti puskurin sivusta lähti repsottamaan osittain ja lokasuoja tippui. Että tämäkin vielä, tuskanhiki valui jo tässä vaiheessa. Saatiin kuitenkin osittain loksautettua paikalleen, ehkä siinä ei sitten mitään isompaa vauriota tullutkaan, päästään edes kotiin ajamaan. Varajäljelle päästyämme apuhenkilö suunnisti ja me muut merkkasimme reittiä ja tein muistiinpanot samalla jäljestä kun suunnittelin tapahtumien paikat. Oli kyllä paljon vaikeampi jälki kuin se alkuperäinen olisi ollut, paljon nousua ja laskua ja siis todella jyrkkää ylämäkeä pari kertaa mentiin, niin että nelinkontin melkein piti olla, että pääsi ylös. Kolmannella osuudella sitten matka ei riittänytkään suhteessa tiehen, joten ei kun palattiin kakkoskulmalle ja tähän harhamerkit, jatkettiin vielä kakkososuuden matkaa ja näin saatiin tiehen etäisyyttä ja loppu menikin sitten hyvin. Sitten vielä sama reitti verettäen. Kyllä oli riistamaastoa, hirvien jätöksiä ja jälkiä paljon, männikkötaimistot syöty latvoista, paljon tehneetkin siellä tuhoa. Kello oli jo pitkälti iltapäivässä tässä vaiheessa, ei ennätetty käydä haukkaamassa välipalaa vaan juomatauon pidettyämme lähdimme vaan suoraan tekemään avojälkeä, että päästään vielä poiskin hyvissä ajoin. No ei liian helpolla päästy senkään teossa, molempien kompassit näyttivät taas mitä sattuu ja puhelinsoiton perusteella menimme metsään ja otimme siellä suunnat ja pääsimme alkuun ryteikköön. Toisella kulmalla kartta ja kompassi eivät olleet samaa mieltä, puhelinsoittoa taas ja saimme vahvistuksen, että kompassin mukaan ei mennä vaan kartan. Loppu sujuikin sitten hyvin. Kello olikin jo 8 maissa, kun olimme valmiina lähtemään kotiin ja kotona oltiin ilta 10 maissa, joten päivähän siellä hurahti. Vähän auton korjausta vielä ja valmistautumista seuraavan päivän koetukseen, niin kello näyttikin jo puoli 12.  Ei siinä montaa tuntia ollut aikaa nukkua, kun klo 5 maissa olisi jo lähtö. Ei tarvinnut unta houkutella.

Sunnuntaiaamuna siis piti olla Nilsiässä takaisin klo 7 mennessä. Ylituomarina Marja-Maija Pyykkönen. Avoimen luokan jäljet arvottiin, mutta voittajaluokan ei tarvinnut, kun oli vain ne kaksi. Koe aloitettiin laittamalla koirat puuhun laukauksen sietotestiin ja sitten kaikkien läpäistyä se, alkoikin odottelu. Numerojärjestyksessä mentiin, joten 5 ja 6 oli voittajaluokan jälkiä. Koetta nopeutettiin päivän aikana toisella tuomarilla, joka oli itse kisaamassa alkupäässä. Hän arvosteli jäljen 6 eli olin sille oppaana ensin ja Ralph menisi sitten viimeisenä. Reipasta vauhtia mentiin opastamallani jäljellä, joten oli hyväkin, että kerkesin hetken hengähtää ja tankata juomaa ennen Ralphin kanssa menoa. Edellisen päivän lenkittömyys näkyi kyllä Ralphissa, virtaa tuntui olevan. Alusta alkaen Ralph lähtikin vauhdilla. Monin paikoin oli niin risukkoista, että minun oli vaikea pysyä pystyssä, kun jäin aina kiinni, Ralph hyppi puiden ja risujen yli mennen kuin aropupu. Pieni pupuhan siellä meidän jaloissamme jossain vaiheessa kuulema oli ollut oppaan kertomana. Onneksi ei Ralphin jaloissa 😉 Makuut kärsivät tuosta meidän vauhdista, en saanut taaskaan tarpeeksi jarrutettua. No onneksi kokonaisuutena olin jälkityöskentelyyn ihan tyytyväinen. Tuomari jäljen päätteeksi kehui vielä kovasti miten hyvä jäljestäjä ja nyt on ehdottomasti sitä vauhtia saatava pois, niin tarkkuus makuilla paranee. Näinhän se on.  Palattiin sitten pääpaikkaan, kun ajattelin käydä purkamassa tekemäni jäljen vasta ruokailun ja tulosten luvun jälkeen.

Tulosten luku on aina jännää ja mielenkiintoista kuunnella toistenkin arvostelut. Paljon oli tuoreita riistajälkiä ollut, jotka koiria häirinnyt, joten avoimessa luokassa tulikin sitten paljon hukkia ja vain yksi sai 1-tuloksen. Voittajassa sitten me molemmat koirakot saimme 1-tuloksen. Upeeta!! Nyt sitten alkaa meillä se viimeisen 1:sen metsästys.

Arvostelu: ”Rauhoitettu lähtö. Alkaa vauhdikas jäljestys lähes jäljen päällä kulkien. Kaikki osuudet vauhdilla muutamin tarkistus pyörähdyksin. Ekalla kulmalla katko, joka selvitetään jäljentekijöiden jälkiä pitkin, kulmat takakautta pyörähtäen. Makauksista palaa merkkaa ensimmäisen, muut vauhdilla ylitse. Sorkan osoittaa. Hyvä jäjestäjä, jonka vauhti on liikaa ja makaukset jää merkkaamatta.”

a) Jäljestämishalukkuus 0-6             6 p

b) Jäljestämisvarmuus 0-12              11 p

c) Työskentelyn etenevyys 0-10        9 p

d) Lähtö, kulmat, makaukset, kaato  0-14        10 p

e) Käyttäytyminen kaadolla  0-3        3 p

f) Yleisvaikutelma   0-5      5 p

Yht. 44/50 p VOI1

Tästä jatketaan vaikka tämän viikonlopun kaikista koettelemuksista vannoinkin, että en ihan heti lähde. Nyt yksi ilmo on sisällä, katsotaan josko vielä päästäisiin kokeilemaan saisiko tuosta koirasta valiota tänä vuonna tai edes joskus.

Samaan aikaan Ralphin tyttö Ulla Lo’cust Dreaming Fantasy oli myös mejäkokeissa ja sai myös Voi1-tuloksen ja samat pisteetkin. Näin Ullaltakin puuttuu enää yksi ykköstulos valioituakseen. Onnea Tuija ja Ulla!

Ralphin lapset Viljami Adatza´s Renaissance All Over ja pentuikäinen Topi Adatza´s Full of Passion kävivät tahoillaan treenailemassa match showssa. Viljami oli Bis1 ja Topi Bis3. Hyvää treeniä, onnittelut!

 

Kesän aloitusta Varkaudessa

Varkauden koiranäyttely pidettiin äitienpäivänä ja sinne suuntasimme koirinemme. Pitkin viikkoa katseltiin sääennustuksia, jotka lupasivat kunnon sadetta, mutta kuten tiedämme, Suomen säätä on vaikea ennustaa, niinpä toivoa oli vielä auringonpaisteestakin. Ja sitä saatiin, hieno sää, hieman tuulinen, mutta erittäin hyvä kesänaloitus, kyllä se tästä. Kehät olivat keinonurmella ja teltat ja häkit olivat hiekka-alueelle, joka olikin hyvin toimiva ratkaisu ja niinpa itse kehille jäi runsaasti tilaa ja suuret olivatkin.  Tuomarina toimi spanielispesialisti Maria-Luise Doppelreiter Itävallasta. Ralphin pojatkin Viljami ja ensikertalainen Jekku saivat hienot arvostelut vaikka olivat vielä kehittymättömiä ikäänsä nähden. Ralph oli taas vireessä ja suorastaan lensi kehässä 😉 ja voittikin oman luokkansa ja lopulta myös urokset. Loppukahinoissa olimme sitten VSP hienolla arvostelulla: ” Very nice male. Excellent head and expression. Well shaped body. Excellent angulations. Very nice movement with correct reach and drive. Nice coat quality and condition.” Kasvattajaluokkamme oli Bis4. Mukava näyttelypäivä hyvässä säässä nauttien teltan antimista. 😉

Viikonlopun aikana Ralphin lapset Paavo Lo’cust Dream The Rock ja Luna Adatza´s Finally A Queen seikkailivat Venäjällä hienoin tuloksin. Lauantaina oli kaksi näyttelyä, joissa ensimmäisessä Paavo oli Rop saaden sertin ja tullen Venäjän valioksi, Luna oli Vsp ja sai juniorisertin tullen Venäjän juniorivalioksi. Loppukisoissa Paavo voitti myös ryhmän ja upeasti koko näyttelyn Bis2. Huikeaa, Onnea! Toisessa näyttelyssä Paavo oli paras uros 2 saaden varasertin ja Luna VSP juniorisertillä. Sunnuntaina sitten Paavo oli paras uros 3 luokkasertin kera ja Luna nyt nuorten luokassa paras narttu 2 ja sai aikuisten sertin odottamaan tulevaisuuden valionarvoa. Onnea molemmille!

Viikonlopun aikana oli paljon jännitettävää, nimittäin lauantaina vielä Enskakin Adatza´s Royal Highness kävi Laihian näyttelyssä ollen VSP ja saaden ensimmäisen sertinsä! Onnea!

Ralphin pennut harrastaa

Onpa ollut taas kiva saada upeita uutisia Ralphin lapsien menestyksestä niin näyttelyissä kuin mejässäkin. Kuopiossa huhtikuun alussa nuori pojankloppi Viljami Adatza´s Renaissance All Over esiintyi hienosti liukkaalla lattialla ja pienenpienessä kehässä sijoittuen uroksissa toiseksi ja saaden varasertin ja siskonsa Luna A. Finally A Queen kävi huhtikuussa Hirvensalmella ollen paras narttu 4. Sulkavalla toukokuun alussa nämä sisarukset ottivatkin voitot, Viljami Vsp saaden sertin ja Luna ollen Rop saaden myös sertin. Hienot kakarat, Onnea!

Ralphin tyttö Desi Adatza´s Intense Desire 5 kk harjoitteli match showssa esiintymistä ja harjoitus tuotti tulosta, pentujen voitto ja lopulta Bis2! Siitä se ura urkenee.

Paavo Lo’cust Dream The Rock kävi Sipoossa näyttelyssä ollen paras uros 3. Mejässä velipoika Messi Lo´cust Dreams Are Wild saavutti kaksi avoimen luokan 1-tulosta huippupistein ja näin se siirtyykin seuraavaksi voittajaluokkaan, Onnea Päivi ja Messi! Siskotyttö Ulla L. Dreaming Fantasy sai voittajaluokassa jo 1-tuloksen, Onnea Tuija ja Ulla! Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Yritämme isin kanssa tulla perässä 🙂

Näyttely- ja koekausi on käynnistynyt, joten eiköhän hienoista tuloksista päästä taas iloitsemaan jossain vaiheessa lisää. Taipumuskokeisiinkin tähtääviä lapsukaisia on muutamia ja lonkkakuviinkin menossa vielä olevia, paljon on meillä isin kanssa jännättävää tänä kesänä.

Ralphin vappujuhlat

Vapun viettoon 2.5 lähdettiin Hankasalmelle koiranäyttelyyn, kuinkas muuten. 😜Pitkästä aikaa aurinkokin näyttäytyi ja piknikkiä suunnitelmissa kamujen kanssa. Näyttely pidettiin Jari-Pekan takapihalla, harmiksi sinne ei saanut telttaa viritettyä, mutta hyvin pärjättiin ilmankin ja saatiin herkkupöytämme viritettyä. Kehät oli asfaltilla ja tilaan nähden ihan ok kokoiset. Tuomarina toimi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Tiukkaa linjaa piti heti alusta alkaen meitä edeltävien rotujen arvioinnissa ja mittaili suurimman osan koirista. Vähän jännitti, kun rotumme alkoi ja sama tahti jatkui ja luimme ihmetellen arvosteluita.  Olin kyllä tosi tyytyväinen, kun hän tuntui tykkäävän Ralphista ja voitettiinkin sitten urokset ja lopulta olimme myös Rop. Arvostelu oli hieno: ”Erinom. mittasuhteet, selvä sukupuolileima. Hyvä luusto ja raajakorkeus. Kaunislinjainen pää. Hyvä otsapenger. Hyvät korvat ja silmät. Hyvä täyteläinen kuono. Tasapainoinen ylälinja. Hyvä rungon muoto. Sopivasti kulmautunut. Tiiviit pyöreät käpälät. Hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu.”

Ryhmäkehissä oli yhdistetty 5/6 ja 7/8 eli runsaasti oli koiria ryhmissä. Oma tuomarimme, joka arvosteli myös useita rotuja molemmista ryhmistä, arvosteli sitten koko ryhmän. Ralph juoksi ja esiintyi taas niin hienosti ja pääsimme 6 parhaan joukkoon ja yllätyksekseni voitimme vielä ryhmän! Huikeeta! Bis-kehään saimme vastaamme upean samojedin ryhmästä 5/6, joka palkittiin myös kauneimpana veteraanina. Tuomarina toimi Pirjo Aaltonen. Ralphilla menohaluja vielä riitti ja pisti kyllä parastaan, sijoitus hieno Bis2!! Nyt ei sipsit pääse loppumaan 😃 Nyt on siis ensimmäinen ulkonäyttely korkattu ja hienosti meni, tästä jatketaan vähän muillakin harrasteilla. 

Kevätkuulumiset

Kevättä jo elellään, lumet alkavat metsästäkin huveta ja löysimpä jo alueen, jonne sain pienen pätkän jälkeäkin tehtyä (makuun täsmäharjoittelua) ;). Kalenteriakin jo suunniteltu niin näyttelyiden kuin kokeidenkin osalta, reissujakin pukkaa.

Sunnuntaina 27.3 käytiin Lahden kv-näyttelyssä Ralphin ja Charlotte-neitosen kanssa. Tuomarina toimi italialainen Alessandro Zeppi. Lahdessa on mukava, kun on useimmiten niin hyvänkokoiset kehät ja nyt oli tosiaan tarpeen, kun tuomari juoksutti tosi paljon. Jakoi niin eh:ta kuin eriäkin ja sa:ta ei tullut helpolla. Valioluokassa olikin uroksia 8 kpl ja myös Ralphin poika Paavo oli joukossa. Paavo sai erin ja oli kuuden joukossa, kun neljä lopulta valittiin jatkoon. Ralph valittiin ilokseni jatkoon ja tuomari juoksutti meitä ja lopulta luokan voittanutta koiraa edestakaisin ja ympäri, että hilkulla taisi olla luokkavoitto :). Tähän mennessä oli juostu jo aika monta rinkiä, kaksi rinkiä aina kerrallaan, välillä seisottiin ja taas juostiin, kyllä siinä sai hikeä pyyhkiä. Paras uros luokassa juostiin taas ensin kaikki monta kierrosta ja sitten seisottiin ja poimittiin neljä taas jatkoon ja taas juostiin useampi kierros, taas seisottiin ja juostiin. Enpä muista pitkään aikaan juosseeni niin paljon. Ralph sijoittui upeasti pu3! Olin kyllä tyytyväinen, hienosti häntä heiluen mentiin kaikki kierrokset! Arvostelukin oli upea: ”Lovely head with masculine type. Excellent profile and proportions in head. Excellent neck. Excellent angulations in front and rear. Straight topline and tailset. In nice conditions. Sound movement with tail always moving.” Sitten jännättiin Charlottea, juoksi niin kauniisti aina parhaaksi nartuksi ja lopulta vielä vsp serteine ja cacibeineen. Ralphia pyydettiin vielä kasvattajaluokkaan mukaan ja olimmekin rotunsa paras kasvis ja näin jäätiin odottelemaan isoja kehiä.

Muutama tunti jäi aikaa, niin kävimme katsomassa Ralphin pikkupoikaa Ronia vähän matkan päässä. Oli mukava nähdä miten hienosti oli poju kasvanut ja kehittynyt. Aivan ihana ”riiviö”!

Isossa kehässä ei sitten ryhmämme sijoittunut, mutta hienoahan siellä on aina pyörähtää, kun on vain mahdollista jäädä osallistumaan.

Terveystutkimuksissa on käynyt Ralphin lapsista ”Jekku” Adatza´s Royal Tail Shaker ja siskonsa ”Aida” A. British Empress, molemmilla AA lonkat, hienoa ja kiitos!